karku

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *karku. Equivalent to karata (“to escape, run away, flee”) +‎ -u.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrku/, [ˈkɑ̝rku]
• Rhymes: -ɑrku
• Hyphenation^(key): kar‧ku

Noun

karku

1. flight, escape (mostly used in the illative, inessive and elative cases)

   Synonym: pako

   olla karussa ― to be at large, to be on the loose

   juosta karkuun ― to run away (to flee by running)

   lähteä karkuun ― to escape, elude (to get away from)

   • 1880, Suonio [Julius Krohn], Kylän lapset, published 1918:

     Ei auta nyt karku —
     pois veteen vaan!
     Myös turha on parku
     nyt huuhdotaan.

     No good to run away now
     just get in the water!
     No good to cry either
     it's washing time now.

   • 1959, Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla, volume 2, →ISBN:

     Ja pienet jalat vilistivät kiivasta karkua, eikä lapsi enää kuullut hätääntyneen isän vaimeata huutoa:

     The little feet scampered in a frantic flight, and the child could hear the father's muffled cries no more:

   • 1981, Pekka Laaksonen, editor, Pelit ja leikit: Kalevalaseuran vuosikirja 61, →ISBN:

     Se oli hauska minusta, se oli mieliinpainuva juuri, että minkälainen niksi, että isäntärukka ei tiennyt tänä päivänä, että toiset suunnitteli karkua siinä, että olivat venättä laulavinaan kun mustalaiskielellä lauloivat.

     It was funny to me and stuck to my mind. You needed a trick so that the poor horse owner didn't realize the same day that the others were planning an escape by pretending to sing in Russian while [actually] singing in Romani.

   • 2020, Mirko Harjula, Koko kansan kasvatuslaitos - Sattumuksia ja ilmiöitä Suomen puolustuslaitoksen perustamiskaudelta 1918-1924, BoD - Books on Demand, →ISBN:

     Pataljoonankomentaja jääkärikapteeni Tiainen ehkäisi karun ottamalta 9. päivän iltana kolme sotilasta kiinni, ratsaamalla miehistön ylimääräisten patruunoiden varalta sekä asettamalla vahdit.

     The commander of the battalion, Jaeger Captain Tiainen prevented the escape by apprehending three soldiers on the evening of the 9th, by raiding the crew in case they had extra ammunition, and by assigning sentries.

2. high or full speed, gallop (mostly used idiomatically in the expression täyttä karkua (“at full speed”))

   Synonym: kova vauhti

Declension

Inflection of karku (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)
nominative		karku	karut
genitive		karun	karkujen
partitive		karkua	karkuja
illative		karkuun	karkuihin
		singular	plural
nominative		karku	karut
accusative	nom.	karku	karut
	gen.	karun
genitive		karun	karkujen
partitive		karkua	karkuja
inessive		karussa	karuissa
elative		karusta	karuista
illative		karkuun	karkuihin
adessive		karulla	karuilla
ablative		karulta	karuilta
allative		karulle	karuille
essive		karkuna	karkuina
translative		karuksi	karuiksi
abessive		karutta	karuitta
instructive		—	karuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of karku (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative karkuni karkuni accusative nom. karkuni karkuni gen. karkuni genitive karkuni karkujeni partitive karkuani karkujani inessive karussani karuissani elative karustani karuistani illative karkuuni karkuihini adessive karullani karuillani ablative karultani karuiltani allative karulleni karuilleni essive karkunani karkuinani translative karukseni karuikseni abessive karuttani karuittani instructive — — comitative — karkuineni second-person singular possessor singular plural nominative karkusi karkusi accusative nom. karkusi karkusi gen. karkusi genitive karkusi karkujesi partitive karkuasi karkujasi inessive karussasi karuissasi elative karustasi karuistasi illative karkuusi karkuihisi adessive karullasi karuillasi ablative karultasi karuiltasi allative karullesi karuillesi essive karkunasi karkuinasi translative karuksesi karuiksesi abessive karuttasi karuittasi instructive — — comitative — karkuinesi first-person plural possessor singular plural nominative karkumme karkumme accusative nom. karkumme karkumme gen. karkumme genitive karkumme karkujemme partitive karkuamme karkujamme inessive karussamme karuissamme elative karustamme karuistamme illative karkuumme karkuihimme adessive karullamme karuillamme ablative karultamme karuiltamme allative karullemme karuillemme essive karkunamme karkuinamme translative karuksemme karuiksemme abessive karuttamme karuittamme instructive — — comitative — karkuinemme second-person plural possessor singular plural nominative karkunne karkunne accusative nom. karkunne karkunne gen. karkunne genitive karkunne karkujenne partitive karkuanne karkujanne inessive karussanne karuissanne elative karustanne karuistanne illative karkuunne karkuihinne adessive karullanne karuillanne ablative karultanne karuiltanne allative karullenne karuillenne essive karkunanne karkuinanne translative karuksenne karuiksenne abessive karuttanne karuittanne instructive — — comitative — karkuinenne third-person possessor singular plural nominative karkunsa karkunsa accusative nom. karkunsa karkunsa gen. karkunsa genitive karkunsa karkujensa partitive karkuaan karkuansa karkujaan karkujansa inessive karussaan karussansa karuissaan karuissansa elative karustaan karustansa karuistaan karuistansa illative karkuunsa karkuihinsa adessive karullaan karullansa karuillaan karuillansa ablative karultaan karultansa karuiltaan karuiltansa allative karulleen karullensa karuilleen karuillensa essive karkunaan karkunansa karkuinaan karkuinansa translative karukseen karuksensa karuikseen karuiksensa abessive karuttaan karuttansa karuittaan karuittansa instructive — — comitative — karkuineen karkuinensa

Derived terms

• Karkulahti
• karkulainen
• Karkulehto
• karkumatka
• karkuremmi
• karkuretki
• karkuri
• karkuteille
• karkuteillä
• karkuteiltä
• karkutie
• karkuun
• karussa
• olla karussa
• täyttä karkua

Related terms

• karata

Further reading

• “karku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• arkku, kakru, rukka

Polish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkar.ku/
• Rhymes: -arku
• Syllabification: kar‧ku

Noun

karku m inan

1. genitive/locative/vocative singular of kark