karauttaa

Finnish

Etymology

From karahtaa +‎ -uttaa. Compare karista.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrɑutːɑːˣ/, [ˈkɑ̝rɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Hyphenation^(key): ka‧ra‧ut‧taa

Verb

karauttaa

1. (intransitive) to rush, to speed, to zoom
2. (transitive) to crunch, cause to crunch (make a crunching sound)

Conjugation

Inflection of karauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karautan	en karauta	1st sing.	olen karauttanut	en ole karauttanut
2nd sing.		karautat	et karauta	2nd sing.	olet karauttanut	et ole karauttanut
3rd sing.		karauttaa	ei karauta	3rd sing.	on karauttanut	ei ole karauttanut
1st plur.		karautamme	emme karauta	1st plur.	olemme karauttaneet	emme ole karauttaneet
2nd plur.		karautatte	ette karauta	2nd plur.	olette karauttaneet	ette ole karauttaneet
3rd plur.		karauttavat	eivät karauta	3rd plur.	ovat karauttaneet	eivät ole karauttaneet
passive		karautetaan	ei karauteta	passive	on karautettu	ei ole karautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karautin	en karauttanut	1st sing.	olin karauttanut	en ollut karauttanut
2nd sing.		karautit	et karauttanut	2nd sing.	olit karauttanut	et ollut karauttanut
3rd sing.		karautti	ei karauttanut	3rd sing.	oli karauttanut	ei ollut karauttanut
1st plur.		karautimme	emme karauttaneet	1st plur.	olimme karauttaneet	emme olleet karauttaneet
2nd plur.		karautitte	ette karauttaneet	2nd plur.	olitte karauttaneet	ette olleet karauttaneet
3rd plur.		karauttivat	eivät karauttaneet	3rd plur.	olivat karauttaneet	eivät olleet karauttaneet
passive		karautettiin	ei karautettu	passive	oli karautettu	ei ollut karautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karauttaisin	en karauttaisi	1st sing.	olisin karauttanut	en olisi karauttanut
2nd sing.		karauttaisit	et karauttaisi	2nd sing.	olisit karauttanut	et olisi karauttanut
3rd sing.		karauttaisi	ei karauttaisi	3rd sing.	olisi karauttanut	ei olisi karauttanut
1st plur.		karauttaisimme	emme karauttaisi	1st plur.	olisimme karauttaneet	emme olisi karauttaneet
2nd plur.		karauttaisitte	ette karauttaisi	2nd plur.	olisitte karauttaneet	ette olisi karauttaneet
3rd plur.		karauttaisivat	eivät karauttaisi	3rd plur.	olisivat karauttaneet	eivät olisi karauttaneet
passive		karautettaisiin	ei karautettaisi	passive	olisi karautettu	ei olisi karautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		karauta	älä karauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		karauttakoon	älköön karauttako	3rd sing.	olkoon karauttanut	älköön olko karauttanut
1st plur.		karauttakaamme	älkäämme karauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		karauttakaa	älkää karauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		karauttakoot	älkööt karauttako	3rd plur.	olkoot karauttaneet	älkööt olko karauttaneet
passive		karautettakoon	älköön karautettako	passive	olkoon karautettu	älköön olko karautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karauttanen	en karauttane	1st sing.	lienen karauttanut	en liene karauttanut
2nd sing.		karauttanet	et karauttane	2nd sing.	lienet karauttanut	et liene karauttanut
3rd sing.		karauttanee	ei karauttane	3rd sing.	lienee karauttanut	ei liene karauttanut
1st plur.		karauttanemme	emme karauttane	1st plur.	lienemme karauttaneet	emme liene karauttaneet
2nd plur.		karauttanette	ette karauttane	2nd plur.	lienette karauttaneet	ette liene karauttaneet
3rd plur.		karauttanevat	eivät karauttane	3rd plur.	lienevät karauttaneet	eivät liene karauttaneet
passive		karautettaneen	ei karautettane	passive	lienee karautettu	ei liene karautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		karauttaa		present	karauttava	karautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karauttaakseni karauttaaksemme 2nd karauttaaksesi karauttaaksenne 3rd karauttaakseen karauttaaksensa		past	karauttanut	karautettu
2nd	inessive2	karauttaessa	karautettaessa	agent4	karauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st karauttaessani karauttaessamme 2nd karauttaessasi karauttaessanne 3rd karauttaessaan karauttaessansa		negative	karauttamaton
	instructive	karauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form karauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	karauttamassa	—
	elative	karauttamasta	—
	illative	karauttamaan	—
	adessive	karauttamalla	—
	abessive	karauttamatta	—
	instructive	karauttaman	karautettaman
4th3	verbal noun	karauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karauttamaisillani karauttamaisillamme 2nd karauttamaisillasi karauttamaisillanne 3rd karauttamaisillaan karauttamaisillansa

Derived terms

• karautella

 

References

• Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎^[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

• “karauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02