kainostua

Finnish

Etymology

kaino +‎ -stua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯nostuɑˣ/, [ˈkɑ̝i̯no̞s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): kai‧nos‧tua

Verb

kainostua (rare)

1. (intransitive) to become timid or demure

Conjugation

Inflection of kainostua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostun	en kainostu	1st sing.	olen kainostunut	en ole kainostunut
2nd sing.		kainostut	et kainostu	2nd sing.	olet kainostunut	et ole kainostunut
3rd sing.		kainostuu	ei kainostu	3rd sing.	on kainostunut	ei ole kainostunut
1st plur.		kainostumme	emme kainostu	1st plur.	olemme kainostuneet	emme ole kainostuneet
2nd plur.		kainostutte	ette kainostu	2nd plur.	olette kainostuneet	ette ole kainostuneet
3rd plur.		kainostuvat	eivät kainostu	3rd plur.	ovat kainostuneet	eivät ole kainostuneet
passive		kainostutaan	ei kainostuta	passive	on kainostuttu	ei ole kainostuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostuin	en kainostunut	1st sing.	olin kainostunut	en ollut kainostunut
2nd sing.		kainostuit	et kainostunut	2nd sing.	olit kainostunut	et ollut kainostunut
3rd sing.		kainostui	ei kainostunut	3rd sing.	oli kainostunut	ei ollut kainostunut
1st plur.		kainostuimme	emme kainostuneet	1st plur.	olimme kainostuneet	emme olleet kainostuneet
2nd plur.		kainostuitte	ette kainostuneet	2nd plur.	olitte kainostuneet	ette olleet kainostuneet
3rd plur.		kainostuivat	eivät kainostuneet	3rd plur.	olivat kainostuneet	eivät olleet kainostuneet
passive		kainostuttiin	ei kainostuttu	passive	oli kainostuttu	ei ollut kainostuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostuisin	en kainostuisi	1st sing.	olisin kainostunut	en olisi kainostunut
2nd sing.		kainostuisit	et kainostuisi	2nd sing.	olisit kainostunut	et olisi kainostunut
3rd sing.		kainostuisi	ei kainostuisi	3rd sing.	olisi kainostunut	ei olisi kainostunut
1st plur.		kainostuisimme	emme kainostuisi	1st plur.	olisimme kainostuneet	emme olisi kainostuneet
2nd plur.		kainostuisitte	ette kainostuisi	2nd plur.	olisitte kainostuneet	ette olisi kainostuneet
3rd plur.		kainostuisivat	eivät kainostuisi	3rd plur.	olisivat kainostuneet	eivät olisi kainostuneet
passive		kainostuttaisiin	ei kainostuttaisi	passive	olisi kainostuttu	ei olisi kainostuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kainostu	älä kainostu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kainostukoon	älköön kainostuko	3rd sing.	olkoon kainostunut	älköön olko kainostunut
1st plur.		kainostukaamme	älkäämme kainostuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kainostukaa	älkää kainostuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kainostukoot	älkööt kainostuko	3rd plur.	olkoot kainostuneet	älkööt olko kainostuneet
passive		kainostuttakoon	älköön kainostuttako	passive	olkoon kainostuttu	älköön olko kainostuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kainostunen	en kainostune	1st sing.	lienen kainostunut	en liene kainostunut
2nd sing.		kainostunet	et kainostune	2nd sing.	lienet kainostunut	et liene kainostunut
3rd sing.		kainostunee	ei kainostune	3rd sing.	lienee kainostunut	ei liene kainostunut
1st plur.		kainostunemme	emme kainostune	1st plur.	lienemme kainostuneet	emme liene kainostuneet
2nd plur.		kainostunette	ette kainostune	2nd plur.	lienette kainostuneet	ette liene kainostuneet
3rd plur.		kainostunevat	eivät kainostune	3rd plur.	lienevät kainostuneet	eivät liene kainostuneet
passive		kainostuttaneen	ei kainostuttane	passive	lienee kainostuttu	ei liene kainostuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kainostua		present	kainostuva	kainostuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kainostuakseni kainostuaksemme 2nd kainostuaksesi kainostuaksenne 3rd kainostuakseen kainostuaksensa		past	kainostunut	kainostuttu
2nd	inessive2	kainostuessa	kainostuttaessa	agent4	kainostuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kainostuessani kainostuessamme 2nd kainostuessasi kainostuessanne 3rd kainostuessaan kainostuessansa		negative	kainostumaton
	instructive	kainostuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kainostumassa	—
	elative	kainostumasta	—
	illative	kainostumaan	—
	adessive	kainostumalla	—
	abessive	kainostumatta	—
	instructive	kainostuman	kainostuttaman
4th3	verbal noun	kainostuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kainostumaisillani kainostumaisillamme 2nd kainostumaisillasi kainostumaisillanne 3rd kainostumaisillaan kainostumaisillansa

Derived terms

• kainostuttaa