kaikua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kaikudak.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯kuɑˣ/, [ˈkɑ̝i̯kuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑikuɑ
• Syllabification^(key): kai‧ku‧a

Verb

kaikua

1. (intransitive) to echo, reverberate

Conjugation

Inflection of kaikua (Kotus type 52*D/sanoa, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaiun	en kaiu	1st sing.	olen kaikunut	en ole kaikunut
2nd sing.		kaiut	et kaiu	2nd sing.	olet kaikunut	et ole kaikunut
3rd sing.		kaikuu	ei kaiu	3rd sing.	on kaikunut	ei ole kaikunut
1st plur.		kaiumme	emme kaiu	1st plur.	olemme kaikuneet	emme ole kaikuneet
2nd plur.		kaiutte	ette kaiu	2nd plur.	olette kaikuneet	ette ole kaikuneet
3rd plur.		kaikuvat	eivät kaiu	3rd plur.	ovat kaikuneet	eivät ole kaikuneet
passive		kaiutaan	ei kaiuta	passive	on kaiuttu	ei ole kaiuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaiuin	en kaikunut	1st sing.	olin kaikunut	en ollut kaikunut
2nd sing.		kaiuit	et kaikunut	2nd sing.	olit kaikunut	et ollut kaikunut
3rd sing.		kaikui	ei kaikunut	3rd sing.	oli kaikunut	ei ollut kaikunut
1st plur.		kaiuimme	emme kaikuneet	1st plur.	olimme kaikuneet	emme olleet kaikuneet
2nd plur.		kaiuitte	ette kaikuneet	2nd plur.	olitte kaikuneet	ette olleet kaikuneet
3rd plur.		kaikuivat	eivät kaikuneet	3rd plur.	olivat kaikuneet	eivät olleet kaikuneet
passive		kaiuttiin	ei kaiuttu	passive	oli kaiuttu	ei ollut kaiuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikuisin	en kaikuisi	1st sing.	olisin kaikunut	en olisi kaikunut
2nd sing.		kaikuisit	et kaikuisi	2nd sing.	olisit kaikunut	et olisi kaikunut
3rd sing.		kaikuisi	ei kaikuisi	3rd sing.	olisi kaikunut	ei olisi kaikunut
1st plur.		kaikuisimme	emme kaikuisi	1st plur.	olisimme kaikuneet	emme olisi kaikuneet
2nd plur.		kaikuisitte	ette kaikuisi	2nd plur.	olisitte kaikuneet	ette olisi kaikuneet
3rd plur.		kaikuisivat	eivät kaikuisi	3rd plur.	olisivat kaikuneet	eivät olisi kaikuneet
passive		kaiuttaisiin	ei kaiuttaisi	passive	olisi kaiuttu	ei olisi kaiuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kaiu	älä kaiu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kaikukoon	älköön kaikuko	3rd sing.	olkoon kaikunut	älköön olko kaikunut
1st plur.		kaikukaamme	älkäämme kaikuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kaikukaa	älkää kaikuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kaikukoot	älkööt kaikuko	3rd plur.	olkoot kaikuneet	älkööt olko kaikuneet
passive		kaiuttakoon	älköön kaiuttako	passive	olkoon kaiuttu	älköön olko kaiuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikunen	en kaikune	1st sing.	lienen kaikunut	en liene kaikunut
2nd sing.		kaikunet	et kaikune	2nd sing.	lienet kaikunut	et liene kaikunut
3rd sing.		kaikunee	ei kaikune	3rd sing.	lienee kaikunut	ei liene kaikunut
1st plur.		kaikunemme	emme kaikune	1st plur.	lienemme kaikuneet	emme liene kaikuneet
2nd plur.		kaikunette	ette kaikune	2nd plur.	lienette kaikuneet	ette liene kaikuneet
3rd plur.		kaikunevat	eivät kaikune	3rd plur.	lienevät kaikuneet	eivät liene kaikuneet
passive		kaiuttaneen	ei kaiuttane	passive	lienee kaiuttu	ei liene kaiuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kaikua		present	kaikuva	kaiuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikuakseni kaikuaksemme 2nd kaikuaksesi kaikuaksenne 3rd kaikuakseen kaikuaksensa		past	kaikunut	kaiuttu
2nd	inessive2	kaikuessa	kaiuttaessa	agent4	kaikuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikuessani kaikuessamme 2nd kaikuessasi kaikuessanne 3rd kaikuessaan kaikuessansa		negative	kaikumaton
	instructive	kaikuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kaikumassa	—
	elative	kaikumasta	—
	illative	kaikumaan	—
	adessive	kaikumalla	—
	abessive	kaikumatta	—
	instructive	kaikuman	kaiuttaman
4th3	verbal noun	kaikuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikumaisillani kaikumaisillamme 2nd kaikumaisillasi kaikumaisillanne 3rd kaikumaisillaan kaikumaisillansa

Derived terms

nouns

• kaiku
• kaikuminen
• kaiunta

 

phrases

• kaikua kuuroille korville

 

verbs

• kaikota
• kaiuttaa
• kajahtaa

 

Further reading

• “kaikua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯kuɑ/, [ˈkɑ̝i̯kuɑ̝]
• Rhymes: -ɑikuɑ
• Syllabification^(key): kai‧ku‧a

Noun

kaikua

1. partitive singular of kaiku

Anagrams

• kiukaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kaikudak. Cognates include Finnish kaikua and Estonian kaikuda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑi̯kuɑ/, [ˈkɑi̯ko̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑi̯kuɑ/, [ˈkɑi̯kuɑ]
• Rhymes: -ɑi̯koː, -ɑi̯kuɑ
• Hyphenation: kai‧ku‧a

Verb

kaikua

1. (intransitive) to echo

   Lauloimma möö laululoja, a meri kaikui. ― We were singing songs, and the sea was echoing.

Conjugation

Conjugation of kaikua (type 1/ampua, ik-j gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kajun	en kaju	1st singular	oon kaikunt, oon kaikunut	en oo kaikunt, en oo kaikunut
2nd singular	kajut	et kaju	2nd singular	oot kaikunt, oot kaikunut	et oo kaikunt, et oo kaikunut
3rd singular	kaikuu	ei kaju	3rd singular	ono kaikunt, ono kaikunut	ei oo kaikunt, ei oo kaikunut
1st plural	kajumma	emmä kaju	1st plural	oomma kaikuneet	emmä oo kaikuneet
2nd plural	kajutta	että kaju	2nd plural	ootta kaikuneet	että oo kaikuneet
3rd plural	kaikuut1), kaikuvat2), kajutaa	evät kaju, ei kajuta	3rd plural	ovat kaikuneet	evät oo kaikuneet, ei oo kajuttu
impersonal	kajutaa	ei kajuta	impersonal	ono kajuttu	ei oo kajuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kajuin	en kaikunt, en kaikunut	1st singular	olin kaikunt, olin kaikunut	en olt kaikunt, en olt kaikunut
2nd singular	kajuit	et kaikunt, et kaikunut	2nd singular	olit kaikunt, olit kaikunut	et olt kaikunt, et olt kaikunut
3rd singular	kaikui	ei kaikunt, ei kaikunut	3rd singular	oli kaikunt, oli kaikunut	ei olt kaikunt, ei olt kaikunut
1st plural	kajuimma	emmä kaikuneet	1st plural	olimma kaikuneet	emmä olleet kaikuneet
2nd plural	kajuitta	että kaikuneet	2nd plural	olitta kaikuneet	että olleet kaikuneet
3rd plural	kaikuit1), kaikuivat2), kajuttii	evät kaikuneet, ei kajuttu	3rd plural	olivat kaikuneet	evät olleet kaikuneet, ei olt kajuttu
impersonal	kajuttii	ei kajuttu	impersonal	oli kajuttu	ei olt kajuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kaikuisin	en kaikuis	1st singular	olisin kaikunt, olisin kaikunut	en olis kaikunt, en olis kaikunut
2nd singular	kaikuisit, kaikuist1)	et kaikuis	2nd singular	olisit kaikunt, olisit kaikunut	et olis kaikunt, et olis kaikunut
3rd singular	kaikuis	ei kaikuis	3rd singular	olis kaikunt, olis kaikunut	ei olis kaikunt, ei olis kaikunut
1st plural	kaikuisimma	emmä kaikuis	1st plural	olisimma kaikuneet	emmä olis kaikuneet
2nd plural	kaikuisitta	että kaikuis	2nd plural	olisitta kaikuneet	että olis kaikuneet
3rd plural	kaikuisiit1), kaikuisivat2), kajuttais	evät kaikuis, ei kajuttais	3rd plural	olisivat kaikuneet	evät olis kaikuneet, ei olis kajuttu
impersonal	kajuttais	ei kajuttais	impersonal	olis kajuttu	ei olis kajuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kaju	elä kaju	2nd singular	oo kaikunt, oo kaikunut	elä oo kaikunt, elä oo kaikunut
3rd singular	kaikukoo	elköö kaikuko	3rd singular	olkoo kaikunt, olkoo kaikunut	elköö olko kaikunt, elköö olko kaikunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kaikukaa	elkää kaikuko	2nd plural	olkaa kaikuneet	elkää olko kaikuneet
3rd plural	kaikukoot	elkööt kaikuko, elköö kajuttako	3rd plural	olkoot kaikuneet	elkööt olko kaikuneet, elköö olko kajuttu
impersonal	kajuttakkoo	elköö kajuttako	impersonal	olkoo kajuttu	elköö olko kajuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kaikunen	en kaikune
2nd singular	kaikunet	et kaikune
3rd singular	kaikunoo	ei kaikune
1st plural	kaikunemma	emmä kaikune
2nd plural	kaikunetta	että kaikune
3rd plural	kaikunoot	evät kaikune, ei kajuttane
impersonal	kajuttannoo	ei kajuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kaikua	present	kaikuva	kajuttava
2nd	inessive	kaikujees	past	kaikunt, kaikunut	kajuttu
	instructive	kaikuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kaikukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kaikumaa
	inessive	kaikumaas
	elative	kaikumast
	abessive	kaikumata
4th	nominative	kaikumiin
	partitive	kaikumista, kaikumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 123