Jump to content

irtolainen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

irto- +‎ -lainen. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈirtolɑi̯nen/, [ˈirt̪o̞ˌlɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Hyphenation(key): ir‧to‧lai‧nen

Noun

[edit]

irtolainen

  1. (law, historical) vagrant; vagabond

Declension

[edit]
Inflection of irtolainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative irtolainen irtolaiset
genitive irtolaisen irtolaisten
irtolaisien
partitive irtolaista irtolaisia
illative irtolaiseen irtolaisiin
singular plural
nominative irtolainen irtolaiset
accusative nom. irtolainen irtolaiset
gen. irtolaisen
genitive irtolaisen irtolaisten
irtolaisien
partitive irtolaista irtolaisia
inessive irtolaisessa irtolaisissa
elative irtolaisesta irtolaisista
illative irtolaiseen irtolaisiin
adessive irtolaisella irtolaisilla
ablative irtolaiselta irtolaisilta
allative irtolaiselle irtolaisille
essive irtolaisena irtolaisina
translative irtolaiseksi irtolaisiksi
abessive irtolaisetta irtolaisitta
instructive irtolaisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of irtolainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]