Jump to content

irstas

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Uncertain; may derive from the same root as irto-.[1] For the -rst- ~ -rt(t), compare karsta, varsta.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈirstɑs/, [ˈirs̠tɑ̝s̠]
  • Rhymes: -irstɑs
  • Hyphenation(key): irs‧tas

Adjective

[edit]

irstas (comparative irstaampi, superlative irstain)

  1. lewd, lascivious, lecherous

Declension

[edit]
Inflection of irstas (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative irstas irstaat
genitive irstaan irstaiden
irstaitten
partitive irstasta irstaita
illative irstaaseen irstaisiin
singular plural
nominative irstas irstaat
accusative nom. irstas irstaat
gen. irstaan
genitive irstaan irstaiden
irstaitten
irstasten rare
partitive irstasta irstaita
inessive irstaassa irstaissa
elative irstaasta irstaista
illative irstaaseen irstaisiin
irstaihin rare
adessive irstaalla irstailla
ablative irstaalta irstailta
allative irstaalle irstaille
essive irstaana irstaina
translative irstaaksi irstaiksi
abessive irstaatta irstaitta
instructive irstain
comitative irstaine
Possessive forms of irstas (Kotus type 41/vieras, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative irstaani irstaani
accusative nom. irstaani irstaani
gen. irstaani
genitive irstaani irstaideni
irstaitteni
irstasteni rare
partitive irstastani irstaitani
inessive irstaassani irstaissani
elative irstaastani irstaistani
illative irstaaseeni irstaisiini
irstaihini rare
adessive irstaallani irstaillani
ablative irstaaltani irstailtani
allative irstaalleni irstailleni
essive irstaanani irstainani
translative irstaakseni irstaikseni
abessive irstaattani irstaittani
instructive
comitative irstaineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative irstaasi irstaasi
accusative nom. irstaasi irstaasi
gen. irstaasi
genitive irstaasi irstaidesi
irstaittesi
irstastesi rare
partitive irstastasi irstaitasi
inessive irstaassasi irstaissasi
elative irstaastasi irstaistasi
illative irstaaseesi irstaisiisi
irstaihisi rare
adessive irstaallasi irstaillasi
ablative irstaaltasi irstailtasi
allative irstaallesi irstaillesi
essive irstaanasi irstainasi
translative irstaaksesi irstaiksesi
abessive irstaattasi irstaittasi
instructive
comitative irstainesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative irstaamme irstaamme
accusative nom. irstaamme irstaamme
gen. irstaamme
genitive irstaamme irstaidemme
irstaittemme
irstastemme rare
partitive irstastamme irstaitamme
inessive irstaassamme irstaissamme
elative irstaastamme irstaistamme
illative irstaaseemme irstaisiimme
irstaihimme rare
adessive irstaallamme irstaillamme
ablative irstaaltamme irstailtamme
allative irstaallemme irstaillemme
essive irstaanamme irstainamme
translative irstaaksemme irstaiksemme
abessive irstaattamme irstaittamme
instructive
comitative irstainemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative irstaanne irstaanne
accusative nom. irstaanne irstaanne
gen. irstaanne
genitive irstaanne irstaidenne
irstaittenne
irstastenne rare
partitive irstastanne irstaitanne
inessive irstaassanne irstaissanne
elative irstaastanne irstaistanne
illative irstaaseenne irstaisiinne
irstaihinne rare
adessive irstaallanne irstaillanne
ablative irstaaltanne irstailtanne
allative irstaallenne irstaillenne
essive irstaananne irstainanne
translative irstaaksenne irstaiksenne
abessive irstaattanne irstaittanne
instructive
comitative irstainenne

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]