Jump to content

irstailija

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

irstailla +‎ -ja

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈirstɑi̯lijɑ/, [ˈirs̠tɑ̝i̯ˌlijɑ̝]
  • Rhymes: -ijɑ
  • Hyphenation(key): irs‧tai‧li‧ja

Noun

[edit]

irstailija

  1. lecher, debauchee

Declension

[edit]
Inflection of irstailija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative irstailija irstailijat
genitive irstailijan irstailijoiden
irstailijoitten
partitive irstailijaa irstailijoita
illative irstailijaan irstailijoihin
singular plural
nominative irstailija irstailijat
accusative nom. irstailija irstailijat
gen. irstailijan
genitive irstailijan irstailijoiden
irstailijoitten
irstailijain rare
partitive irstailijaa irstailijoita
inessive irstailijassa irstailijoissa
elative irstailijasta irstailijoista
illative irstailijaan irstailijoihin
adessive irstailijalla irstailijoilla
ablative irstailijalta irstailijoilta
allative irstailijalle irstailijoille
essive irstailijana irstailijoina
translative irstailijaksi irstailijoiksi
abessive irstailijatta irstailijoitta
instructive irstailijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of irstailija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Further reading

[edit]