iloita

Finnish

Etymology

ilo +‎ -ita

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈiloi̯tɑˣ/, [ˈilo̞i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iloitɑ
• Hyphenation^(key): iloi‧ta

Verb

iloita

1. to be happy, glad, cheerful [with elative ‘of’]

   Tavallaan sinun pitäisi iloita siitä, ettet ole niitä joilla on helppoa.

   In a sense, you should be glad about the fact that you're not one of those people who has it easy.

Conjugation

Inflection of iloita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iloitsen	en iloitse	1st sing.	olen iloinnut	en ole iloinnut
2nd sing.		iloitset	et iloitse	2nd sing.	olet iloinnut	et ole iloinnut
3rd sing.		iloitsee	ei iloitse	3rd sing.	on iloinnut	ei ole iloinnut
1st plur.		iloitsemme	emme iloitse	1st plur.	olemme iloinneet	emme ole iloinneet
2nd plur.		iloitsette	ette iloitse	2nd plur.	olette iloinneet	ette ole iloinneet
3rd plur.		iloitsevat	eivät iloitse	3rd plur.	ovat iloinneet	eivät ole iloinneet
passive		iloitaan	ei iloita	passive	on iloittu	ei ole iloittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iloitsin	en iloinnut	1st sing.	olin iloinnut	en ollut iloinnut
2nd sing.		iloitsit	et iloinnut	2nd sing.	olit iloinnut	et ollut iloinnut
3rd sing.		iloitsi	ei iloinnut	3rd sing.	oli iloinnut	ei ollut iloinnut
1st plur.		iloitsimme	emme iloinneet	1st plur.	olimme iloinneet	emme olleet iloinneet
2nd plur.		iloitsitte	ette iloinneet	2nd plur.	olitte iloinneet	ette olleet iloinneet
3rd plur.		iloitsivat	eivät iloinneet	3rd plur.	olivat iloinneet	eivät olleet iloinneet
passive		iloittiin	ei iloittu	passive	oli iloittu	ei ollut iloittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iloitsisin	en iloitsisi	1st sing.	olisin iloinnut	en olisi iloinnut
2nd sing.		iloitsisit	et iloitsisi	2nd sing.	olisit iloinnut	et olisi iloinnut
3rd sing.		iloitsisi	ei iloitsisi	3rd sing.	olisi iloinnut	ei olisi iloinnut
1st plur.		iloitsisimme	emme iloitsisi	1st plur.	olisimme iloinneet	emme olisi iloinneet
2nd plur.		iloitsisitte	ette iloitsisi	2nd plur.	olisitte iloinneet	ette olisi iloinneet
3rd plur.		iloitsisivat	eivät iloitsisi	3rd plur.	olisivat iloinneet	eivät olisi iloinneet
passive		iloittaisiin	ei iloittaisi	passive	olisi iloittu	ei olisi iloittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		iloitse	älä iloitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		iloitkoon	älköön iloitko	3rd sing.	olkoon iloinnut	älköön olko iloinnut
1st plur.		iloitkaamme	älkäämme iloitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		iloitkaa	älkää iloitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		iloitkoot	älkööt iloitko	3rd plur.	olkoot iloinneet	älkööt olko iloinneet
passive		iloittakoon	älköön iloittako	passive	olkoon iloittu	älköön olko iloittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		iloinnen	en iloinne	1st sing.	lienen iloinnut	en liene iloinnut
2nd sing.		iloinnet	et iloinne	2nd sing.	lienet iloinnut	et liene iloinnut
3rd sing.		iloinnee	ei iloinne	3rd sing.	lienee iloinnut	ei liene iloinnut
1st plur.		iloinnemme	emme iloinne	1st plur.	lienemme iloinneet	emme liene iloinneet
2nd plur.		iloinnette	ette iloinne	2nd plur.	lienette iloinneet	ette liene iloinneet
3rd plur.		iloinnevat	eivät iloinne	3rd plur.	lienevät iloinneet	eivät liene iloinneet
passive		iloittaneen	ei iloittane	passive	lienee iloittu	ei liene iloittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		iloita		present	iloitseva	iloittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st iloitakseni iloitaksemme 2nd iloitaksesi iloitaksenne 3rd iloitakseen iloitaksensa		past	iloinnut	iloittu
2nd	inessive2	iloitessa	iloittaessa	agent4	iloitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st iloitessani iloitessamme 2nd iloitessasi iloitessanne 3rd iloitessaan iloitessansa		negative	iloitsematon
	instructive	iloiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	iloitsemassa	—
	elative	iloitsemasta	—
	illative	iloitsemaan	—
	adessive	iloitsemalla	—
	abessive	iloitsematta	—
	instructive	iloitseman	iloittaman
4th3	verbal noun	iloitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st iloitsemaisillani iloitsemaisillamme 2nd iloitsemaisillasi iloitsemaisillanne 3rd iloitsemaisillaan iloitsemaisillansa

Synonyms

• riemuita

Derived terms

• iloitseminen

 

Related terms

• ilo

Further reading

• “iloita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• aiolit

Ingrian

Etymology

From ilo (“joy”) +‎ -ita. Akin to Finnish iloita.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈiloi̯tɑ/, [ˈiɫo̞i̯t]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈiloi̯tɑ/, [ˈiɫo̞i̯d̥ɑ]
• Rhymes: -iloi̯t, -iloi̯tɑ
• Hyphenation: i‧loi‧ta

Verb

iloita

1. (intransitive) to have fun

Conjugation

Conjugation of iloita (type 13/valita, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	iloitsen	en iloitse	1st singular	oon iloint, oon iloinut	en oo iloint, en oo iloinut
2nd singular	iloitset	et iloitse	2nd singular	oot iloint, oot iloinut	et oo iloint, et oo iloinut
3rd singular	iloitsoo	ei iloitse	3rd singular	ono iloint, ono iloinut	ei oo iloint, ei oo iloinut
1st plural	iloitsemma	emmä iloitse	1st plural	oomma iloineet	emmä oo iloineet
2nd plural	iloitsetta	että iloitse	2nd plural	ootta iloineet	että oo iloineet
3rd plural	iloitsoot1), iloitsevat2), iloitaa	evät iloitse, ei iloita	3rd plural	ovat iloineet	evät oo iloineet, ei oo iloittu
impersonal	iloitaa	ei iloita	impersonal	ono iloittu	ei oo iloittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	iloitsin	en iloint, en iloinut	1st singular	olin iloint, olin iloinut	en olt iloint, en olt iloinut
2nd singular	iloitsit	et iloint, et iloinut	2nd singular	olit iloint, olit iloinut	et olt iloint, et olt iloinut
3rd singular	iloitsi	ei iloint, ei iloinut	3rd singular	oli iloint, oli iloinut	ei olt iloint, ei olt iloinut
1st plural	iloitsimma	emmä iloineet	1st plural	olimma iloineet	emmä olleet iloineet
2nd plural	iloitsitta	että iloineet	2nd plural	olitta iloineet	että olleet iloineet
3rd plural	iloitsiit1), iloitsivat2), iloittii	evät iloineet, ei iloittu	3rd plural	olivat iloineet	evät olleet iloineet, ei olt iloittu
impersonal	iloittii	ei iloittu	impersonal	oli iloittu	ei olt iloittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	iloitsisin	en iloitsis	1st singular	olisin iloint, olisin iloinut	en olis iloint, en olis iloinut
2nd singular	iloitsisit, iloitsiist1)	et iloitsis	2nd singular	olisit iloint, olisit iloinut	et olis iloint, et olis iloinut
3rd singular	iloitsis	ei iloitsis	3rd singular	olis iloint, olis iloinut	ei olis iloint, ei olis iloinut
1st plural	iloitsisimma	emmä iloitsis	1st plural	olisimma iloineet	emmä olis iloineet
2nd plural	iloitsisitta	että iloitsis	2nd plural	olisitta iloineet	että olis iloineet
3rd plural	iloitsisiit1), iloitsisivat2), iloittais	evät iloitsis, ei iloittais	3rd plural	olisivat iloineet	evät olis iloineet, ei olis iloittu
impersonal	iloittais	ei iloittais	impersonal	olis iloittu	ei olis iloittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	iloitse	elä iloitse	2nd singular	oo iloint, oo iloinut	elä oo iloint, elä oo iloinut
3rd singular	iloitkoo	elköö iloitko	3rd singular	olkoo iloint, olkoo iloinut	elköö olko iloint, elköö olko iloinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	iloitkaa	elkää iloitko	2nd plural	olkaa iloineet	elkää olko iloineet
3rd plural	iloitkoot	elkööt iloitko, elköö iloittako	3rd plural	olkoot iloineet	elkööt olko iloineet, elköö olko iloittu
impersonal	iloittakkoo	elköö iloittako	impersonal	olkoo iloittu	elköö olko iloittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	iloinnen	en iloinne
2nd singular	iloinnet	et iloinne
3rd singular	iloinnoo	ei iloinne
1st plural	iloinnemma	emmä iloinne
2nd plural	iloinnetta	että iloinne
3rd plural	iloinnoot	evät iloinne, ei iloittane
impersonal	iloittannoo	ei iloittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		iloita	present	iloitseva	iloittava
2nd	inessive	iloitees	past	iloint, iloinut	iloittu
	instructive	iloiten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (iloitkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	iloitsommaa
	inessive	iloitsomas
	elative	iloitsomast
	abessive	iloitsomata
4th	nominative	iloitsomiin
	partitive	iloitsomista, iloitsomist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 92