Jump to content

iloitseminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

iloita +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈiloi̯tseminen/, [ˈilo̞i̯tˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Hyphenation(key): iloit‧se‧mi‧nen

Noun

[edit]

iloitseminen

  1. verbal noun of iloita
    1. being happy, glad or cheerful

Declension

[edit]
Inflection of iloitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative iloitseminen iloitsemiset
genitive iloitsemisen iloitsemisten
iloitsemisien
partitive iloitsemista iloitsemisia
illative iloitsemiseen iloitsemisiin
singular plural
nominative iloitseminen iloitsemiset
accusative nom. iloitseminen iloitsemiset
gen. iloitsemisen
genitive iloitsemisen iloitsemisten
iloitsemisien
partitive iloitsemista iloitsemisia
inessive iloitsemisessa iloitsemisissa
elative iloitsemisesta iloitsemisista
illative iloitsemiseen iloitsemisiin
adessive iloitsemisella iloitsemisilla
ablative iloitsemiselta iloitsemisilta
allative iloitsemiselle iloitsemisille
essive iloitsemisena iloitsemisina
translative iloitsemiseksi iloitsemisiksi
abessive iloitsemisetta iloitsemisitta
instructive iloitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of iloitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)