ilkeillä

Finnish

Etymology 1

From ilkeä +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilkei̯lːæˣ/, [ˈilk̟e̞i̯lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -ilkeilːæ
• Hyphenation^(key): il‧keil‧lä

Verb

ilkeillä

1. (intransitive) To act badly, meanly, wickedly.

Conjugation

Inflection of ilkeillä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkeilen	en ilkeile	1st sing.	olen ilkeillyt	en ole ilkeillyt
2nd sing.		ilkeilet	et ilkeile	2nd sing.	olet ilkeillyt	et ole ilkeillyt
3rd sing.		ilkeilee	ei ilkeile	3rd sing.	on ilkeillyt	ei ole ilkeillyt
1st plur.		ilkeilemme	emme ilkeile	1st plur.	olemme ilkeilleet	emme ole ilkeilleet
2nd plur.		ilkeilette	ette ilkeile	2nd plur.	olette ilkeilleet	ette ole ilkeilleet
3rd plur.		ilkeilevät	eivät ilkeile	3rd plur.	ovat ilkeilleet	eivät ole ilkeilleet
passive		ilkeillään	ei ilkeillä	passive	on ilkeilty	ei ole ilkeilty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkeilin	en ilkeillyt	1st sing.	olin ilkeillyt	en ollut ilkeillyt
2nd sing.		ilkeilit	et ilkeillyt	2nd sing.	olit ilkeillyt	et ollut ilkeillyt
3rd sing.		ilkeili	ei ilkeillyt	3rd sing.	oli ilkeillyt	ei ollut ilkeillyt
1st plur.		ilkeilimme	emme ilkeilleet	1st plur.	olimme ilkeilleet	emme olleet ilkeilleet
2nd plur.		ilkeilitte	ette ilkeilleet	2nd plur.	olitte ilkeilleet	ette olleet ilkeilleet
3rd plur.		ilkeilivät	eivät ilkeilleet	3rd plur.	olivat ilkeilleet	eivät olleet ilkeilleet
passive		ilkeiltiin	ei ilkeilty	passive	oli ilkeilty	ei ollut ilkeilty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkeilisin	en ilkeilisi	1st sing.	olisin ilkeillyt	en olisi ilkeillyt
2nd sing.		ilkeilisit	et ilkeilisi	2nd sing.	olisit ilkeillyt	et olisi ilkeillyt
3rd sing.		ilkeilisi	ei ilkeilisi	3rd sing.	olisi ilkeillyt	ei olisi ilkeillyt
1st plur.		ilkeilisimme	emme ilkeilisi	1st plur.	olisimme ilkeilleet	emme olisi ilkeilleet
2nd plur.		ilkeilisitte	ette ilkeilisi	2nd plur.	olisitte ilkeilleet	ette olisi ilkeilleet
3rd plur.		ilkeilisivät	eivät ilkeilisi	3rd plur.	olisivat ilkeilleet	eivät olisi ilkeilleet
passive		ilkeiltäisiin	ei ilkeiltäisi	passive	olisi ilkeilty	ei olisi ilkeilty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ilkeile	älä ilkeile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ilkeilköön	älköön ilkeilkö	3rd sing.	olkoon ilkeillyt	älköön olko ilkeillyt
1st plur.		ilkeilkäämme	älkäämme ilkeilkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ilkeilkää	älkää ilkeilkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ilkeilkööt	älkööt ilkeilkö	3rd plur.	olkoot ilkeilleet	älkööt olko ilkeilleet
passive		ilkeiltäköön	älköön ilkeiltäkö	passive	olkoon ilkeilty	älköön olko ilkeilty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilkeillen	en ilkeille	1st sing.	lienen ilkeillyt	en liene ilkeillyt
2nd sing.		ilkeillet	et ilkeille	2nd sing.	lienet ilkeillyt	et liene ilkeillyt
3rd sing.		ilkeillee	ei ilkeille	3rd sing.	lienee ilkeillyt	ei liene ilkeillyt
1st plur.		ilkeillemme	emme ilkeille	1st plur.	lienemme ilkeilleet	emme liene ilkeilleet
2nd plur.		ilkeillette	ette ilkeille	2nd plur.	lienette ilkeilleet	ette liene ilkeilleet
3rd plur.		ilkeillevät	eivät ilkeille	3rd plur.	lienevät ilkeilleet	eivät liene ilkeilleet
passive		ilkeiltäneen	ei ilkeiltäne	passive	lienee ilkeilty	ei liene ilkeilty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ilkeillä		present	ilkeilevä	ilkeiltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilkeilläkseni ilkeilläksemme 2nd ilkeilläksesi ilkeilläksenne 3rd ilkeilläkseen ilkeilläksensä		past	ilkeillyt	ilkeilty
2nd	inessive2	ilkeillessä	ilkeiltäessä	agent4	ilkeilemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilkeillessäni ilkeillessämme 2nd ilkeillessäsi ilkeillessänne 3rd ilkeillessään ilkeillessänsä		negative	ilkeilemätön
	instructive	ilkeillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	ilkeilemässä	—
	elative	ilkeilemästä	—
	illative	ilkeilemään	—
	adessive	ilkeilemällä	—
	abessive	ilkeilemättä	—
	instructive	ilkeilemän	ilkeiltämän
4th3	verbal noun	ilkeileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilkeilemäisilläni ilkeilemäisillämme 2nd ilkeilemäisilläsi ilkeilemäisillänne 3rd ilkeilemäisillään ilkeilemäisillänsä

Derived terms

• ilkeily

 

Further reading

• “ilkeillä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilkei̯lːæ/, [ˈilk̟e̞i̯lːæ]
• Rhymes: -ilkeilːæ
• Hyphenation^(key): il‧keil‧lä

Adjective

ilkeillä

1. adessive plural of ilkeä

Anagrams

• kielillä