ilkeä

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *ilkëda, probably borrowed (and derived) from Proto-Germanic *ilhilaz (“bad, evil”). Cognates include Estonian ilge, English ill.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilkeæ/, [ˈilk̟e̞æ]
• Rhymes: -ilkeæ
• Hyphenation^(key): il‧keä

Adjective

ilkeä (comparative ilkeämpi, superlative ilkein)

1. bad, mean, wicked, evil
2. mischievous, troublesome, cheeky, badly behaved

   Matilla oli Eetu-niminen kaksoisveli, joka on aina ollut ilkeä ja huonokäytöksinen.

   Matthew had a twin brother called Edward, who was always mischievous and badly behaved.

3. uncomfortable, nasty, bad

   Vamman takia urheilu tuntuu tätä nykyä ilkeälle.

   Because of the injury, doing sports feels uncomfortable these days.

   • 1939, Mika Waltari, Kuka murhasi rouva Skrofin?‎^[1], →ISBN:

     »Ilkeä kaasunhaju porraskäytävässä. Aivan pää tulee kipeäksi!»

     "A foul gas smell in the stairwell. Enough to give you a headache!"

Declension

Inflection of ilkeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative		ilkeä	ilkeät
genitive		ilkeän	ilkeiden ilkeitten
partitive		ilkeää ilkeätä	ilkeitä
illative		ilkeään	ilkeisiin ilkeihin
		singular	plural
nominative		ilkeä	ilkeät
accusative	nom.	ilkeä	ilkeät
	gen.	ilkeän
genitive		ilkeän	ilkeiden ilkeitten ilkeäin rare
partitive		ilkeää ilkeätä	ilkeitä
inessive		ilkeässä	ilkeissä
elative		ilkeästä	ilkeistä
illative		ilkeään	ilkeisiin ilkeihin
adessive		ilkeällä	ilkeillä
ablative		ilkeältä	ilkeiltä
allative		ilkeälle	ilkeille
essive		ilkeänä	ilkeinä
translative		ilkeäksi	ilkeiksi
abessive		ilkeättä	ilkeittä
instructive		—	ilkein
comitative		—	ilkeine

Possessive forms of ilkeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative ilkeäni ilkeäni accusative nom. ilkeäni ilkeäni gen. ilkeäni genitive ilkeäni ilkeideni ilkeitteni ilkeäini rare partitive ilkeääni ilkeätäni ilkeitäni inessive ilkeässäni ilkeissäni elative ilkeästäni ilkeistäni illative ilkeääni ilkeisiini ilkeihini adessive ilkeälläni ilkeilläni ablative ilkeältäni ilkeiltäni allative ilkeälleni ilkeilleni essive ilkeänäni ilkeinäni translative ilkeäkseni ilkeikseni abessive ilkeättäni ilkeittäni instructive — — comitative — ilkeineni second-person singular possessor singular plural nominative ilkeäsi ilkeäsi accusative nom. ilkeäsi ilkeäsi gen. ilkeäsi genitive ilkeäsi ilkeidesi ilkeittesi ilkeäisi rare partitive ilkeääsi ilkeätäsi ilkeitäsi inessive ilkeässäsi ilkeissäsi elative ilkeästäsi ilkeistäsi illative ilkeääsi ilkeisiisi ilkeihisi adessive ilkeälläsi ilkeilläsi ablative ilkeältäsi ilkeiltäsi allative ilkeällesi ilkeillesi essive ilkeänäsi ilkeinäsi translative ilkeäksesi ilkeiksesi abessive ilkeättäsi ilkeittäsi instructive — — comitative — ilkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative ilkeämme ilkeämme accusative nom. ilkeämme ilkeämme gen. ilkeämme genitive ilkeämme ilkeidemme ilkeittemme ilkeäimme rare partitive ilkeäämme ilkeätämme ilkeitämme inessive ilkeässämme ilkeissämme elative ilkeästämme ilkeistämme illative ilkeäämme ilkeisiimme ilkeihimme adessive ilkeällämme ilkeillämme ablative ilkeältämme ilkeiltämme allative ilkeällemme ilkeillemme essive ilkeänämme ilkeinämme translative ilkeäksemme ilkeiksemme abessive ilkeättämme ilkeittämme instructive — — comitative — ilkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative ilkeänne ilkeänne accusative nom. ilkeänne ilkeänne gen. ilkeänne genitive ilkeänne ilkeidenne ilkeittenne ilkeäinne rare partitive ilkeäänne ilkeätänne ilkeitänne inessive ilkeässänne ilkeissänne elative ilkeästänne ilkeistänne illative ilkeäänne ilkeisiinne ilkeihinne adessive ilkeällänne ilkeillänne ablative ilkeältänne ilkeiltänne allative ilkeällenne ilkeillenne essive ilkeänänne ilkeinänne translative ilkeäksenne ilkeiksenne abessive ilkeättänne ilkeittänne instructive — — comitative — ilkeinenne third-person possessor singular plural nominative ilkeänsä ilkeänsä accusative nom. ilkeänsä ilkeänsä gen. ilkeänsä genitive ilkeänsä ilkeidensä ilkeittensä ilkeäinsä rare partitive ilkeätään ilkeäänsä ilkeätänsä ilkeitään ilkeitänsä inessive ilkeässään ilkeässänsä ilkeissään ilkeissänsä elative ilkeästään ilkeästänsä ilkeistään ilkeistänsä illative ilkeäänsä ilkeisiinsä ilkeihinsä adessive ilkeällään ilkeällänsä ilkeillään ilkeillänsä ablative ilkeältään ilkeältänsä ilkeiltään ilkeiltänsä allative ilkeälleen ilkeällensä ilkeilleen ilkeillensä essive ilkeänään ilkeänänsä ilkeinään ilkeinänsä translative ilkeäkseen ilkeäksensä ilkeikseen ilkeiksensä abessive ilkeättään ilkeättänsä ilkeittään ilkeittänsä instructive — — comitative — ilkeineen ilkeinensä

Derived terms

• iljetä
• ilkeillä
• ilkeys
• ilkeästi
• ilki
• ilkiö

 

compounds

• ilkeäluonteinen
• ilkeämielinen
• ilkeännäköinen
• ilkityö
• ilkivalta
• piiloilkeä
• salailkeä

 

Further reading

• “ilkeä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilkeæˣ/, [ˈilk̟e̞æ(ʔ)]
• Rhymes: -ilkeæ
• Hyphenation^(key): il‧keä

Verb

ilkeä

1. inflection of iljetä:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• läike