huitsutella

Ingrian

Etymology

From huitsuttaa (“to rock”) +‎ -ella.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhui̯t͡sutelːɑ/, [ˈhui̯t͡s̠ŭte̞ɫː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhui̯t͡sutelːɑ/, [ˈhui̯t͡suˌd̥e̞ɫːɑ]
• Rhymes: -ui̯t͡sutelː, -elːɑ
• Hyphenation: huit‧su‧tel‧la

Verb

huitsutella

1. (transitive, usually atelic) to rock (e.g. a baby or a ship)

Conjugation

Conjugation of huitsutella (type 12/kuulla, tt-t gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huitsuttelen	en huitsuttele	1st singular	oon huitsutelt, oon huitsutellut	en oo huitsutelt, en oo huitsutellut
2nd singular	huitsuttelet	et huitsuttele	2nd singular	oot huitsutelt, oot huitsutellut	et oo huitsutelt, et oo huitsutellut
3rd singular	huitsuttelloo	ei huitsuttele	3rd singular	ono huitsutelt, ono huitsutellut	ei oo huitsutelt, ei oo huitsutellut
1st plural	huitsuttelemma	emmä huitsuttele	1st plural	oomma huitsutelleet	emmä oo huitsutelleet
2nd plural	huitsutteletta	että huitsuttele	2nd plural	ootta huitsutelleet	että oo huitsutelleet
3rd plural	huitsuttelloot1), huitsuttelevat2), huitsutellaa	evät huitsuttele, ei huitsutella	3rd plural	ovat huitsutelleet	evät oo huitsutelleet, ei oo huitsuteltu
impersonal	huitsutellaa	ei huitsutella	impersonal	ono huitsuteltu	ei oo huitsuteltu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huitsuttelin	en huitsutelt, en huitsutellut	1st singular	olin huitsutelt, olin huitsutellut	en olt huitsutelt, en olt huitsutellut
2nd singular	huitsuttelit	et huitsutelt, et huitsutellut	2nd singular	olit huitsutelt, olit huitsutellut	et olt huitsutelt, et olt huitsutellut
3rd singular	huitsutteli	ei huitsutelt, ei huitsutellut	3rd singular	oli huitsutelt, oli huitsutellut	ei olt huitsutelt, ei olt huitsutellut
1st plural	huitsuttelimma	emmä huitsutelleet	1st plural	olimma huitsutelleet	emmä olleet huitsutelleet
2nd plural	huitsuttelitta	että huitsutelleet	2nd plural	olitta huitsutelleet	että olleet huitsutelleet
3rd plural	huitsuttelliit1), huitsuttelivat2), huitsuteltii	evät huitsutelleet, ei huitsuteltu	3rd plural	olivat huitsutelleet	evät olleet huitsutelleet, ei olt huitsuteltu
impersonal	huitsuteltii	ei huitsuteltu	impersonal	oli huitsuteltu	ei olt huitsuteltu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huitsuttelisin	en huitsuttelis	1st singular	olisin huitsutelt, olisin huitsutellut	en olis huitsutelt, en olis huitsutellut
2nd singular	huitsuttelisit, huitsuttelliist1)	et huitsuttelis	2nd singular	olisit huitsutelt, olisit huitsutellut	et olis huitsutelt, et olis huitsutellut
3rd singular	huitsuttelis	ei huitsuttelis	3rd singular	olis huitsutelt, olis huitsutellut	ei olis huitsutelt, ei olis huitsutellut
1st plural	huitsuttelisimma	emmä huitsuttelis	1st plural	olisimma huitsutelleet	emmä olis huitsutelleet
2nd plural	huitsuttelisitta	että huitsuttelis	2nd plural	olisitta huitsutelleet	että olis huitsutelleet
3rd plural	huitsuttelisiit1), huitsuttelisivat2), huitsuteltais	evät huitsuttelis, ei huitsuteltais	3rd plural	olisivat huitsutelleet	evät olis huitsutelleet, ei olis huitsuteltu
impersonal	huitsuteltais	ei huitsuteltais	impersonal	olis huitsuteltu	ei olis huitsuteltu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	huitsuttele	elä huitsuttele	2nd singular	oo huitsutelt, oo huitsutellut	elä oo huitsutelt, elä oo huitsutellut
3rd singular	huitsutelkoo	elköö huitsutelko	3rd singular	olkoo huitsutelt, olkoo huitsutellut	elköö olko huitsutelt, elköö olko huitsutellut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	huitsutelkaa	elkää huitsutelko	2nd plural	olkaa huitsutelleet	elkää olko huitsutelleet
3rd plural	huitsutelkoot	elkööt huitsutelko, elköö huitsuteltako	3rd plural	olkoot huitsutelleet	elkööt olko huitsutelleet, elköö olko huitsuteltu
impersonal	huitsuteltakoo	elköö huitsuteltako	impersonal	olkoo huitsuteltu	elköö olko huitsuteltu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	huitsutellen	en huitsutelle
2nd singular	huitsutellet	et huitsutelle
3rd singular	huitsutelloo	ei huitsutelle
1st plural	huitsutellemma	emmä huitsutelle
2nd plural	huitsutelletta	että huitsutelle
3rd plural	huitsutelloot	evät huitsutelle, ei huitsuteltane
impersonal	huitsuteltanoo	ei huitsuteltane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		huitsutella	present	huitsutteleva	huitsuteltava
2nd	inessive	huitsutellees	past	huitsutelt, huitsutellut	huitsuteltu
	instructive	huitsutellen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (huitsutelkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	huitsuttelomaa
	inessive	huitsuttelomaas
	elative	huitsuttelomast
	abessive	huitsuttelomata
4th	nominative	huitsuttelomiin
	partitive	huitsuttelomista, huitsuttelomist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72