havaita

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *havait'ak (compare Ingrian havaita, Karelian havaittšuo, Ludian havaitšuda, Votic havattsaassõ); the root is a borrowing from Proto-Germanic *hawāną (“to observe”) +‎ -ita.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑʋɑi̯tɑˣ/, [ˈhɑ̝ʋɑ̝i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑʋɑitɑ
• Hyphenation^(key): ha‧vai‧ta

Verb

havaita

1. (transitive) to observe, detect, perceive, find, spot

   Pellolla havaitsin kolme kurkea ruokailemassa.

   In the field, I spotted three cranes feasting.

   Yritysmuotoa pohtiessani havaitsin osakeyhtiön parhaaksi.

   As I was considering the form of the company, I perceived a limited liability company to be the best option.

   Esitumallisia voi havaita vain mikroskoopilla.

   Prokaryotes can only be observed with a microscope.

   Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että liiallinen sosiaalisen median käyttö voi aiheuttaa masennusta.

   Previous research has found that excessive use of social media can lead to depression.

   Mittari havaitsee viritystilojen purkautumiset pulsseina.

   The meter detects excited state decays as pulses.

Conjugation

Inflection of havaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havaitsen	en havaitse	1st sing.	olen havainnut	en ole havainnut
2nd sing.		havaitset	et havaitse	2nd sing.	olet havainnut	et ole havainnut
3rd sing.		havaitsee	ei havaitse	3rd sing.	on havainnut	ei ole havainnut
1st plur.		havaitsemme	emme havaitse	1st plur.	olemme havainneet	emme ole havainneet
2nd plur.		havaitsette	ette havaitse	2nd plur.	olette havainneet	ette ole havainneet
3rd plur.		havaitsevat	eivät havaitse	3rd plur.	ovat havainneet	eivät ole havainneet
passive		havaitaan	ei havaita	passive	on havaittu	ei ole havaittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havaitsin	en havainnut	1st sing.	olin havainnut	en ollut havainnut
2nd sing.		havaitsit	et havainnut	2nd sing.	olit havainnut	et ollut havainnut
3rd sing.		havaitsi	ei havainnut	3rd sing.	oli havainnut	ei ollut havainnut
1st plur.		havaitsimme	emme havainneet	1st plur.	olimme havainneet	emme olleet havainneet
2nd plur.		havaitsitte	ette havainneet	2nd plur.	olitte havainneet	ette olleet havainneet
3rd plur.		havaitsivat	eivät havainneet	3rd plur.	olivat havainneet	eivät olleet havainneet
passive		havaittiin	ei havaittu	passive	oli havaittu	ei ollut havaittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havaitsisin	en havaitsisi	1st sing.	olisin havainnut	en olisi havainnut
2nd sing.		havaitsisit	et havaitsisi	2nd sing.	olisit havainnut	et olisi havainnut
3rd sing.		havaitsisi	ei havaitsisi	3rd sing.	olisi havainnut	ei olisi havainnut
1st plur.		havaitsisimme	emme havaitsisi	1st plur.	olisimme havainneet	emme olisi havainneet
2nd plur.		havaitsisitte	ette havaitsisi	2nd plur.	olisitte havainneet	ette olisi havainneet
3rd plur.		havaitsisivat	eivät havaitsisi	3rd plur.	olisivat havainneet	eivät olisi havainneet
passive		havaittaisiin	ei havaittaisi	passive	olisi havaittu	ei olisi havaittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		havaitse	älä havaitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		havaitkoon	älköön havaitko	3rd sing.	olkoon havainnut	älköön olko havainnut
1st plur.		havaitkaamme	älkäämme havaitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		havaitkaa	älkää havaitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		havaitkoot	älkööt havaitko	3rd plur.	olkoot havainneet	älkööt olko havainneet
passive		havaittakoon	älköön havaittako	passive	olkoon havaittu	älköön olko havaittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		havainnen	en havainne	1st sing.	lienen havainnut	en liene havainnut
2nd sing.		havainnet	et havainne	2nd sing.	lienet havainnut	et liene havainnut
3rd sing.		havainnee	ei havainne	3rd sing.	lienee havainnut	ei liene havainnut
1st plur.		havainnemme	emme havainne	1st plur.	lienemme havainneet	emme liene havainneet
2nd plur.		havainnette	ette havainne	2nd plur.	lienette havainneet	ette liene havainneet
3rd plur.		havainnevat	eivät havainne	3rd plur.	lienevät havainneet	eivät liene havainneet
passive		havaittaneen	ei havaittane	passive	lienee havaittu	ei liene havaittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		havaita		present	havaitseva	havaittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st havaitakseni havaitaksemme 2nd havaitaksesi havaitaksenne 3rd havaitakseen havaitaksensa		past	havainnut	havaittu
2nd	inessive2	havaitessa	havaittaessa	agent4	havaitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st havaitessani havaitessamme 2nd havaitessasi havaitessanne 3rd havaitessaan havaitessansa		negative	havaitsematon
	instructive	havaiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	havaitsemassa	—
	elative	havaitsemasta	—
	illative	havaitsemaan	—
	adessive	havaitsemalla	—
	abessive	havaitsematta	—
	instructive	havaitseman	havaittaman
4th3	verbal noun	havaitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st havaitsemaisillani havaitsemaisillamme 2nd havaitsemaisillasi havaitsemaisillanne 3rd havaitsemaisillaan havaitsemaisillansa

Derived terms

nouns

• havainne
• havainto
• havaitsija
• havaitsin

 

Related terms

• havahtua

Further reading

• “havaita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• haavita, vaihtaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *havait'ak. Cognates include Finnish havaita.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑʋɑi̯tɑ/, [ˈhɑʋɑi̯t]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑʋɑi̯tɑ/, [ˈhɑʋɑi̯d̥ɑ]
• Rhymes: -ɑʋɑi̯t, -ɑʋɑi̯tɑ
• Hyphenation: ha‧vai‧ta

Verb

havaita

1. (intransitive) to awaken

   havaita yllää / ylös ― to wake up

Conjugation

Conjugation of havaita (type 13/valita, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	havaitsen	en havaitse	1st singular	oon havaint, oon havainut	en oo havaint, en oo havainut
2nd singular	havaitset	et havaitse	2nd singular	oot havaint, oot havainut	et oo havaint, et oo havainut
3rd singular	havaitsoo	ei havaitse	3rd singular	ono havaint, ono havainut	ei oo havaint, ei oo havainut
1st plural	havaitsemma	emmä havaitse	1st plural	oomma havaineet	emmä oo havaineet
2nd plural	havaitsetta	että havaitse	2nd plural	ootta havaineet	että oo havaineet
3rd plural	havaitsoot1), havaitsevat2), havaitaa	evät havaitse, ei havaita	3rd plural	ovat havaineet	evät oo havaineet, ei oo havaittu
impersonal	havaitaa	ei havaita	impersonal	ono havaittu	ei oo havaittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	havaitsin	en havaint, en havainut	1st singular	olin havaint, olin havainut	en olt havaint, en olt havainut
2nd singular	havaitsit	et havaint, et havainut	2nd singular	olit havaint, olit havainut	et olt havaint, et olt havainut
3rd singular	havaitsi	ei havaint, ei havainut	3rd singular	oli havaint, oli havainut	ei olt havaint, ei olt havainut
1st plural	havaitsimma	emmä havaineet	1st plural	olimma havaineet	emmä olleet havaineet
2nd plural	havaitsitta	että havaineet	2nd plural	olitta havaineet	että olleet havaineet
3rd plural	havaitsiit1), havaitsivat2), havaittii	evät havaineet, ei havaittu	3rd plural	olivat havaineet	evät olleet havaineet, ei olt havaittu
impersonal	havaittii	ei havaittu	impersonal	oli havaittu	ei olt havaittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	havaitsisin	en havaitsis	1st singular	olisin havaint, olisin havainut	en olis havaint, en olis havainut
2nd singular	havaitsisit, havaitsiist1)	et havaitsis	2nd singular	olisit havaint, olisit havainut	et olis havaint, et olis havainut
3rd singular	havaitsis	ei havaitsis	3rd singular	olis havaint, olis havainut	ei olis havaint, ei olis havainut
1st plural	havaitsisimma	emmä havaitsis	1st plural	olisimma havaineet	emmä olis havaineet
2nd plural	havaitsisitta	että havaitsis	2nd plural	olisitta havaineet	että olis havaineet
3rd plural	havaitsisiit1), havaitsisivat2), havaittais	evät havaitsis, ei havaittais	3rd plural	olisivat havaineet	evät olis havaineet, ei olis havaittu
impersonal	havaittais	ei havaittais	impersonal	olis havaittu	ei olis havaittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	havaitse	elä havaitse	2nd singular	oo havaint, oo havainut	elä oo havaint, elä oo havainut
3rd singular	havaitkoo	elköö havaitko	3rd singular	olkoo havaint, olkoo havainut	elköö olko havaint, elköö olko havainut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	havaitkaa	elkää havaitko	2nd plural	olkaa havaineet	elkää olko havaineet
3rd plural	havaitkoot	elkööt havaitko, elköö havaittako	3rd plural	olkoot havaineet	elkööt olko havaineet, elköö olko havaittu
impersonal	havaittakkoo	elköö havaittako	impersonal	olkoo havaittu	elköö olko havaittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	havainnen	en havainne
2nd singular	havainnet	et havainne
3rd singular	havainnoo	ei havainne
1st plural	havainnemma	emmä havainne
2nd plural	havainnetta	että havainne
3rd plural	havainnoot	evät havainne, ei havaittane
impersonal	havaittannoo	ei havaittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		havaita	present	havaitseva	havaittava
2nd	inessive	havaitees	past	havaint, havainut	havaittu
	instructive	havaiten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (havaitkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	havaitsommaa
	inessive	havaitsomas
	elative	havaitsomast
	abessive	havaitsomata
4th	nominative	havaitsomiin
	partitive	havaitsomista, havaitsomist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 51