halottaa

Finnish

Etymology

halkoa +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑlotːɑːˣ/, [ˈhɑ̝lo̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑlotːɑː
• Hyphenation^(key): ha‧lot‧taa

Verb

halottaa

1. (transitive) to have split, divided or chopped

Conjugation

Inflection of halottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halotan	en halota	1st sing.	olen halottanut	en ole halottanut
2nd sing.		halotat	et halota	2nd sing.	olet halottanut	et ole halottanut
3rd sing.		halottaa	ei halota	3rd sing.	on halottanut	ei ole halottanut
1st plur.		halotamme	emme halota	1st plur.	olemme halottaneet	emme ole halottaneet
2nd plur.		halotatte	ette halota	2nd plur.	olette halottaneet	ette ole halottaneet
3rd plur.		halottavat	eivät halota	3rd plur.	ovat halottaneet	eivät ole halottaneet
passive		halotetaan	ei haloteta	passive	on halotettu	ei ole halotettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halotin	en halottanut	1st sing.	olin halottanut	en ollut halottanut
2nd sing.		halotit	et halottanut	2nd sing.	olit halottanut	et ollut halottanut
3rd sing.		halotti	ei halottanut	3rd sing.	oli halottanut	ei ollut halottanut
1st plur.		halotimme	emme halottaneet	1st plur.	olimme halottaneet	emme olleet halottaneet
2nd plur.		halotitte	ette halottaneet	2nd plur.	olitte halottaneet	ette olleet halottaneet
3rd plur.		halottivat	eivät halottaneet	3rd plur.	olivat halottaneet	eivät olleet halottaneet
passive		halotettiin	ei halotettu	passive	oli halotettu	ei ollut halotettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halottaisin	en halottaisi	1st sing.	olisin halottanut	en olisi halottanut
2nd sing.		halottaisit	et halottaisi	2nd sing.	olisit halottanut	et olisi halottanut
3rd sing.		halottaisi	ei halottaisi	3rd sing.	olisi halottanut	ei olisi halottanut
1st plur.		halottaisimme	emme halottaisi	1st plur.	olisimme halottaneet	emme olisi halottaneet
2nd plur.		halottaisitte	ette halottaisi	2nd plur.	olisitte halottaneet	ette olisi halottaneet
3rd plur.		halottaisivat	eivät halottaisi	3rd plur.	olisivat halottaneet	eivät olisi halottaneet
passive		halotettaisiin	ei halotettaisi	passive	olisi halotettu	ei olisi halotettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		halota	älä halota	2nd sing.	—	—
3rd sing.		halottakoon	älköön halottako	3rd sing.	olkoon halottanut	älköön olko halottanut
1st plur.		halottakaamme	älkäämme halottako	1st plur.	—	—
2nd plur.		halottakaa	älkää halottako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		halottakoot	älkööt halottako	3rd plur.	olkoot halottaneet	älkööt olko halottaneet
passive		halotettakoon	älköön halotettako	passive	olkoon halotettu	älköön olko halotettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		halottanen	en halottane	1st sing.	lienen halottanut	en liene halottanut
2nd sing.		halottanet	et halottane	2nd sing.	lienet halottanut	et liene halottanut
3rd sing.		halottanee	ei halottane	3rd sing.	lienee halottanut	ei liene halottanut
1st plur.		halottanemme	emme halottane	1st plur.	lienemme halottaneet	emme liene halottaneet
2nd plur.		halottanette	ette halottane	2nd plur.	lienette halottaneet	ette liene halottaneet
3rd plur.		halottanevat	eivät halottane	3rd plur.	lienevät halottaneet	eivät liene halottaneet
passive		halotettaneen	ei halotettane	passive	lienee halotettu	ei liene halotettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		halottaa		present	halottava	halotettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st halottaakseni halottaaksemme 2nd halottaaksesi halottaaksenne 3rd halottaakseen halottaaksensa		past	halottanut	halotettu
2nd	inessive2	halottaessa	halotettaessa	agent4	halottama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st halottaessani halottaessamme 2nd halottaessasi halottaessanne 3rd halottaessaan halottaessansa		negative	halottamaton
	instructive	halottaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form halottaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	halottamassa	—
	elative	halottamasta	—
	illative	halottamaan	—
	adessive	halottamalla	—
	abessive	halottamatta	—
	instructive	halottaman	halotettaman
4th3	verbal noun	halottaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st halottamaisillani halottamaisillamme 2nd halottamaisillasi halottamaisillanne 3rd halottamaisillaan halottamaisillansa

Anagrams

• lahottaa