Jump to content

arvoitella

From Wiktionary, the free dictionary

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From arvoittaa (to quiz) +‎ -ella.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

arvoitella

  1. (transitive, usually atelic) to riddle

Conjugation

[edit]
Conjugation of arvoitella (type 12/kuulla, tt-t gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoittelen en arvoittele 1st singular oon arvoitelt, oon arvoitellut en oo arvoitelt, en oo arvoitellut
2nd singular arvoittelet et arvoittele 2nd singular oot arvoitelt, oot arvoitellut et oo arvoitelt, et oo arvoitellut
3rd singular arvoittelloo ei arvoittele 3rd singular ono arvoitelt, ono arvoitellut ei oo arvoitelt, ei oo arvoitellut
1st plural arvoittelemma emmä arvoittele 1st plural oomma arvoitelleet emmä oo arvoitelleet
2nd plural arvoitteletta että arvoittele 2nd plural ootta arvoitelleet että oo arvoitelleet
3rd plural arvoittelloot1), arvoittelevat2), arvoitellaa evät arvoittele, ei arvoitella 3rd plural ovat arvoitelleet evät oo arvoitelleet, ei oo arvoiteltu
impersonal arvoitellaa ei arvoitella impersonal ono arvoiteltu ei oo arvoiteltu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoittelin en arvoitelt, en arvoitellut 1st singular olin arvoitelt, olin arvoitellut en olt arvoitelt, en olt arvoitellut
2nd singular arvoittelit et arvoitelt, et arvoitellut 2nd singular olit arvoitelt, olit arvoitellut et olt arvoitelt, et olt arvoitellut
3rd singular arvoitteli ei arvoitelt, ei arvoitellut 3rd singular oli arvoitelt, oli arvoitellut ei olt arvoitelt, ei olt arvoitellut
1st plural arvoittelimma emmä arvoitelleet 1st plural olimma arvoitelleet emmä olleet arvoitelleet
2nd plural arvoittelitta että arvoitelleet 2nd plural olitta arvoitelleet että olleet arvoitelleet
3rd plural arvoittelliit1), arvoittelivat2), arvoiteltii evät arvoitelleet, ei arvoiteltu 3rd plural olivat arvoitelleet evät olleet arvoitelleet, ei olt arvoiteltu
impersonal arvoiteltii ei arvoiteltu impersonal oli arvoiteltu ei olt arvoiteltu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoittelisin en arvoittelis 1st singular olisin arvoitelt, olisin arvoitellut en olis arvoitelt, en olis arvoitellut
2nd singular arvoittelisit, arvoittelliist1) et arvoittelis 2nd singular olisit arvoitelt, olisit arvoitellut et olis arvoitelt, et olis arvoitellut
3rd singular arvoittelis ei arvoittelis 3rd singular olis arvoitelt, olis arvoitellut ei olis arvoitelt, ei olis arvoitellut
1st plural arvoittelisimma emmä arvoittelis 1st plural olisimma arvoitelleet emmä olis arvoitelleet
2nd plural arvoittelisitta että arvoittelis 2nd plural olisitta arvoitelleet että olis arvoitelleet
3rd plural arvoittelisiit1), arvoittelisivat2), arvoiteltais evät arvoittelis, ei arvoiteltais 3rd plural olisivat arvoitelleet evät olis arvoitelleet, ei olis arvoiteltu
impersonal arvoiteltais ei arvoiteltais impersonal olis arvoiteltu ei olis arvoiteltu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular arvoittele elä arvoittele 2nd singular oo arvoitelt, oo arvoitellut elä oo arvoitelt, elä oo arvoitellut
3rd singular arvoitelkoo elköö arvoitelko 3rd singular olkoo arvoitelt, olkoo arvoitellut elköö olko arvoitelt, elköö olko arvoitellut
1st plural 1st plural
2nd plural arvoitelkaa elkää arvoitelko 2nd plural olkaa arvoitelleet elkää olko arvoitelleet
3rd plural arvoitelkoot elkööt arvoitelko, elköö arvoiteltako 3rd plural olkoot arvoitelleet elkööt olko arvoitelleet, elköö olko arvoiteltu
impersonal arvoiteltakoo elköö arvoiteltako impersonal olkoo arvoiteltu elköö olko arvoiteltu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular arvoitellen en arvoitelle
2nd singular arvoitellet et arvoitelle
3rd singular arvoitelloo ei arvoitelle
1st plural arvoitellemma emmä arvoitelle
2nd plural arvoitelletta että arvoitelle
3rd plural arvoitelloot evät arvoitelle, ei arvoiteltane
impersonal arvoiteltanoo ei arvoiteltane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st arvoitella present arvoitteleva arvoiteltava
2nd inessive arvoitellees past arvoitelt, arvoitellut arvoiteltu
instructive arvoitellen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (arvoitelkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative arvoittelomaa
inessive arvoittelomaas
elative arvoittelomast
abessive arvoittelomata
4th nominative arvoittelomiin
partitive arvoittelomista, arvoittelomist

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21