arvoitella

Ingrian

Etymology

From arvoittaa (“to quiz”) +‎ -ella.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋoi̯telːɑ/, [ˈɑrʋŏ̞te̞ɫː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋoi̯telːɑ/, [ˈɑrʋo̞i̯ˌd̥e̞ɫːɑ]
• Rhymes: -ɑrʋoi̯telː, -elːɑ
• Hyphenation: ar‧voi‧tel‧la

Verb

arvoitella

1. (transitive, usually atelic) to riddle

Conjugation

Conjugation of arvoitella (type 12/kuulla, tt-t gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoittelen	en arvoittele	1st singular	oon arvoitelt, oon arvoitellut	en oo arvoitelt, en oo arvoitellut
2nd singular	arvoittelet	et arvoittele	2nd singular	oot arvoitelt, oot arvoitellut	et oo arvoitelt, et oo arvoitellut
3rd singular	arvoittelloo	ei arvoittele	3rd singular	ono arvoitelt, ono arvoitellut	ei oo arvoitelt, ei oo arvoitellut
1st plural	arvoittelemma	emmä arvoittele	1st plural	oomma arvoitelleet	emmä oo arvoitelleet
2nd plural	arvoitteletta	että arvoittele	2nd plural	ootta arvoitelleet	että oo arvoitelleet
3rd plural	arvoittelloot1), arvoittelevat2), arvoitellaa	evät arvoittele, ei arvoitella	3rd plural	ovat arvoitelleet	evät oo arvoitelleet, ei oo arvoiteltu
impersonal	arvoitellaa	ei arvoitella	impersonal	ono arvoiteltu	ei oo arvoiteltu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoittelin	en arvoitelt, en arvoitellut	1st singular	olin arvoitelt, olin arvoitellut	en olt arvoitelt, en olt arvoitellut
2nd singular	arvoittelit	et arvoitelt, et arvoitellut	2nd singular	olit arvoitelt, olit arvoitellut	et olt arvoitelt, et olt arvoitellut
3rd singular	arvoitteli	ei arvoitelt, ei arvoitellut	3rd singular	oli arvoitelt, oli arvoitellut	ei olt arvoitelt, ei olt arvoitellut
1st plural	arvoittelimma	emmä arvoitelleet	1st plural	olimma arvoitelleet	emmä olleet arvoitelleet
2nd plural	arvoittelitta	että arvoitelleet	2nd plural	olitta arvoitelleet	että olleet arvoitelleet
3rd plural	arvoittelliit1), arvoittelivat2), arvoiteltii	evät arvoitelleet, ei arvoiteltu	3rd plural	olivat arvoitelleet	evät olleet arvoitelleet, ei olt arvoiteltu
impersonal	arvoiteltii	ei arvoiteltu	impersonal	oli arvoiteltu	ei olt arvoiteltu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoittelisin	en arvoittelis	1st singular	olisin arvoitelt, olisin arvoitellut	en olis arvoitelt, en olis arvoitellut
2nd singular	arvoittelisit, arvoittelliist1)	et arvoittelis	2nd singular	olisit arvoitelt, olisit arvoitellut	et olis arvoitelt, et olis arvoitellut
3rd singular	arvoittelis	ei arvoittelis	3rd singular	olis arvoitelt, olis arvoitellut	ei olis arvoitelt, ei olis arvoitellut
1st plural	arvoittelisimma	emmä arvoittelis	1st plural	olisimma arvoitelleet	emmä olis arvoitelleet
2nd plural	arvoittelisitta	että arvoittelis	2nd plural	olisitta arvoitelleet	että olis arvoitelleet
3rd plural	arvoittelisiit1), arvoittelisivat2), arvoiteltais	evät arvoittelis, ei arvoiteltais	3rd plural	olisivat arvoitelleet	evät olis arvoitelleet, ei olis arvoiteltu
impersonal	arvoiteltais	ei arvoiteltais	impersonal	olis arvoiteltu	ei olis arvoiteltu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	arvoittele	elä arvoittele	2nd singular	oo arvoitelt, oo arvoitellut	elä oo arvoitelt, elä oo arvoitellut
3rd singular	arvoitelkoo	elköö arvoitelko	3rd singular	olkoo arvoitelt, olkoo arvoitellut	elköö olko arvoitelt, elköö olko arvoitellut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	arvoitelkaa	elkää arvoitelko	2nd plural	olkaa arvoitelleet	elkää olko arvoitelleet
3rd plural	arvoitelkoot	elkööt arvoitelko, elköö arvoiteltako	3rd plural	olkoot arvoitelleet	elkööt olko arvoitelleet, elköö olko arvoiteltu
impersonal	arvoiteltakoo	elköö arvoiteltako	impersonal	olkoo arvoiteltu	elköö olko arvoiteltu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	arvoitellen	en arvoitelle
2nd singular	arvoitellet	et arvoitelle
3rd singular	arvoitelloo	ei arvoitelle
1st plural	arvoitellemma	emmä arvoitelle
2nd plural	arvoitelletta	että arvoitelle
3rd plural	arvoitelloot	evät arvoitelle, ei arvoiteltane
impersonal	arvoiteltanoo	ei arvoiteltane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		arvoitella	present	arvoitteleva	arvoiteltava
2nd	inessive	arvoitellees	past	arvoitelt, arvoitellut	arvoiteltu
	instructive	arvoitellen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (arvoitelkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	arvoittelomaa
	inessive	arvoittelomaas
	elative	arvoittelomast
	abessive	arvoittelomata
4th	nominative	arvoittelomiin
	partitive	arvoittelomista, arvoittelomist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21