arvoittaa

Ingrian

Etymology

From arvoa (“to understand”) +‎ -ittaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋoi̯tːɑː/, [ˈɑrʋətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋoi̯tːɑː/, [ˈɑrʋo̞i̯tːɑː]
• Rhymes: -ɑrʋoi̯tːɑː
• Hyphenation: ar‧voit‧taa

Verb

arvoittaa

1. (transitive) to quiz; to riddle

Conjugation

Conjugation of arvoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoitan	en arvoita	1st singular	oon arvoittant, oon arvoittanut	en oo arvoittant, en oo arvoittanut
2nd singular	arvoitat	et arvoita	2nd singular	oot arvoittant, oot arvoittanut	et oo arvoittant, et oo arvoittanut
3rd singular	arvoittaa	ei arvoita	3rd singular	ono arvoittant, ono arvoittanut	ei oo arvoittant, ei oo arvoittanut
1st plural	arvoitamma	emmä arvoita	1st plural	oomma arvoittanneet	emmä oo arvoittanneet
2nd plural	arvoitatta	että arvoita	2nd plural	ootta arvoittanneet	että oo arvoittanneet
3rd plural	arvoittaat1), arvoittavat2), arvoitettaa	evät arvoita, ei arvoiteta	3rd plural	ovat arvoittanneet	evät oo arvoittanneet, ei oo arvoitettu
impersonal	arvoitettaa	ei arvoiteta	impersonal	ono arvoitettu	ei oo arvoitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoitin	en arvoittant, en arvoittanut	1st singular	olin arvoittant, olin arvoittanut	en olt arvoittant, en olt arvoittanut
2nd singular	arvoitit	et arvoittant, et arvoittanut	2nd singular	olit arvoittant, olit arvoittanut	et olt arvoittant, et olt arvoittanut
3rd singular	arvoitti	ei arvoittant, ei arvoittanut	3rd singular	oli arvoittant, oli arvoittanut	ei olt arvoittant, ei olt arvoittanut
1st plural	arvoitimma	emmä arvoittanneet	1st plural	olimma arvoittanneet	emmä olleet arvoittanneet
2nd plural	arvoititta	että arvoittanneet	2nd plural	olitta arvoittanneet	että olleet arvoittanneet
3rd plural	arvoittiit1), arvoittivat2), arvoitettii	evät arvoittanneet, ei arvoitettu	3rd plural	olivat arvoittanneet	evät olleet arvoittanneet, ei olt arvoitettu
impersonal	arvoitettii	ei arvoitettu	impersonal	oli arvoitettu	ei olt arvoitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvoittaisin	en arvoittais	1st singular	olisin arvoittant, olisin arvoittanut	en olis arvoittant, en olis arvoittanut
2nd singular	arvoittaisit, arvoittaist1)	et arvoittais	2nd singular	olisit arvoittant, olisit arvoittanut	et olis arvoittant, et olis arvoittanut
3rd singular	arvoittais	ei arvoittais	3rd singular	olis arvoittant, olis arvoittanut	ei olis arvoittant, ei olis arvoittanut
1st plural	arvoittaisimma	emmä arvoittais	1st plural	olisimma arvoittanneet	emmä olis arvoittanneet
2nd plural	arvoittaisitta	että arvoittais	2nd plural	olisitta arvoittanneet	että olis arvoittanneet
3rd plural	arvoittaisiit1), arvoittaisivat2), arvoitettais	evät arvoittais, ei arvoitettais	3rd plural	olisivat arvoittanneet	evät olis arvoittanneet, ei olis arvoitettu
impersonal	arvoitettais	ei arvoitettais	impersonal	olis arvoitettu	ei olis arvoitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	arvoita	elä arvoita	2nd singular	oo arvoittant, oo arvoittanut	elä oo arvoittant, elä oo arvoittanut
3rd singular	arvoittakkoo	elköö arvoittako	3rd singular	olkoo arvoittant, olkoo arvoittanut	elköö olko arvoittant, elköö olko arvoittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	arvoittakkaa	elkää arvoittako	2nd plural	olkaa arvoittanneet	elkää olko arvoittanneet
3rd plural	arvoittakkoot	elkööt arvoittako, elköö arvoitettako	3rd plural	olkoot arvoittanneet	elkööt olko arvoittanneet, elköö olko arvoitettu
impersonal	arvoitettakoo	elköö arvoitettako	impersonal	olkoo arvoitettu	elköö olko arvoitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	arvoittanen	en arvoittane
2nd singular	arvoittanet	et arvoittane
3rd singular	arvoittannoo	ei arvoittane
1st plural	arvoittanemma	emmä arvoittane
2nd plural	arvoittanetta	että arvoittane
3rd plural	arvoittannoot	evät arvoittane, ei arvoitettane
impersonal	arvoitettanoo	ei arvoitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		arvoittaa	present	arvoittava	arvoitettava
2nd	inessive	arvoittaes	past	arvoittant, arvoittanut	arvoitettu
	instructive	arvoittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (arvoittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	arvoittammaa
	inessive	arvoittamas
	elative	arvoittamast
	abessive	arvoittamata
4th	nominative	arvoittamiin
	partitive	arvoittamista, arvoittamist

Derived terms

• arvoitella
• arvoitos

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21