Jump to content

vuorottaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vuorottaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋuo̯rotːɑminen/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Hyphenation(key): vuo‧rot‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

vuorottaminen

  1. verbal noun of vuorottaa
    1. scheduling
    2. substituting (for), acting as a substitute

Declension

[edit]
Inflection of vuorottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuorottaminen vuorottamiset
genitive vuorottamisen vuorottamisten
vuorottamisien
partitive vuorottamista vuorottamisia
illative vuorottamiseen vuorottamisiin
singular plural
nominative vuorottaminen vuorottamiset
accusative nom. vuorottaminen vuorottamiset
gen. vuorottamisen
genitive vuorottamisen vuorottamisten
vuorottamisien
partitive vuorottamista vuorottamisia
inessive vuorottamisessa vuorottamisissa
elative vuorottamisesta vuorottamisista
illative vuorottamiseen vuorottamisiin
adessive vuorottamisella vuorottamisilla
ablative vuorottamiselta vuorottamisilta
allative vuorottamiselle vuorottamisille
essive vuorottamisena vuorottamisina
translative vuorottamiseksi vuorottamisiksi
abessive vuorottamisetta vuorottamisitta
instructive vuorottamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)