vuorontaa

Finnish

Etymology

vuoro +‎ -ntaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯rontɑːˣ/, [ˈʋuo̞̯ro̞n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uorontɑː
• Syllabification^(key): vuo‧ron‧taa

Verb

vuorontaa

1. (transitive, computing) to schedule

Conjugation

Inflection of vuorontaa (Kotus type 54*J/huutaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuoronnan	en vuoronna	1st sing.	olen vuorontanut	en ole vuorontanut
2nd sing.		vuoronnat	et vuoronna	2nd sing.	olet vuorontanut	et ole vuorontanut
3rd sing.		vuorontaa	ei vuoronna	3rd sing.	on vuorontanut	ei ole vuorontanut
1st plur.		vuoronnamme	emme vuoronna	1st plur.	olemme vuorontaneet	emme ole vuorontaneet
2nd plur.		vuoronnatte	ette vuoronna	2nd plur.	olette vuorontaneet	ette ole vuorontaneet
3rd plur.		vuorontavat	eivät vuoronna	3rd plur.	ovat vuorontaneet	eivät ole vuorontaneet
passive		vuoronnetaan	ei vuoronneta	passive	on vuoronnettu	ei ole vuoronnettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuoronsin	en vuorontanut	1st sing.	olin vuorontanut	en ollut vuorontanut
2nd sing.		vuoronsit	et vuorontanut	2nd sing.	olit vuorontanut	et ollut vuorontanut
3rd sing.		vuoronsi	ei vuorontanut	3rd sing.	oli vuorontanut	ei ollut vuorontanut
1st plur.		vuoronsimme	emme vuorontaneet	1st plur.	olimme vuorontaneet	emme olleet vuorontaneet
2nd plur.		vuoronsitte	ette vuorontaneet	2nd plur.	olitte vuorontaneet	ette olleet vuorontaneet
3rd plur.		vuoronsivat	eivät vuorontaneet	3rd plur.	olivat vuorontaneet	eivät olleet vuorontaneet
passive		vuoronnettiin	ei vuoronnettu	passive	oli vuoronnettu	ei ollut vuoronnettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorontaisin	en vuorontaisi	1st sing.	olisin vuorontanut	en olisi vuorontanut
2nd sing.		vuorontaisit	et vuorontaisi	2nd sing.	olisit vuorontanut	et olisi vuorontanut
3rd sing.		vuorontaisi	ei vuorontaisi	3rd sing.	olisi vuorontanut	ei olisi vuorontanut
1st plur.		vuorontaisimme	emme vuorontaisi	1st plur.	olisimme vuorontaneet	emme olisi vuorontaneet
2nd plur.		vuorontaisitte	ette vuorontaisi	2nd plur.	olisitte vuorontaneet	ette olisi vuorontaneet
3rd plur.		vuorontaisivat	eivät vuorontaisi	3rd plur.	olisivat vuorontaneet	eivät olisi vuorontaneet
passive		vuoronnettaisiin	ei vuoronnettaisi	passive	olisi vuoronnettu	ei olisi vuoronnettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vuoronna	älä vuoronna	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vuorontakoon	älköön vuorontako	3rd sing.	olkoon vuorontanut	älköön olko vuorontanut
1st plur.		vuorontakaamme	älkäämme vuorontako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vuorontakaa	älkää vuorontako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vuorontakoot	älkööt vuorontako	3rd plur.	olkoot vuorontaneet	älkööt olko vuorontaneet
passive		vuoronnettakoon	älköön vuoronnettako	passive	olkoon vuoronnettu	älköön olko vuoronnettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vuorontanen	en vuorontane	1st sing.	lienen vuorontanut	en liene vuorontanut
2nd sing.		vuorontanet	et vuorontane	2nd sing.	lienet vuorontanut	et liene vuorontanut
3rd sing.		vuorontanee	ei vuorontane	3rd sing.	lienee vuorontanut	ei liene vuorontanut
1st plur.		vuorontanemme	emme vuorontane	1st plur.	lienemme vuorontaneet	emme liene vuorontaneet
2nd plur.		vuorontanette	ette vuorontane	2nd plur.	lienette vuorontaneet	ette liene vuorontaneet
3rd plur.		vuorontanevat	eivät vuorontane	3rd plur.	lienevät vuorontaneet	eivät liene vuorontaneet
passive		vuoronnettaneen	ei vuoronnettane	passive	lienee vuoronnettu	ei liene vuoronnettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vuorontaa		present	vuorontava	vuoronnettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorontaakseni vuorontaaksemme 2nd vuorontaaksesi vuorontaaksenne 3rd vuorontaakseen vuorontaaksensa		past	vuorontanut	vuoronnettu
2nd	inessive2	vuorontaessa	vuoronnettaessa	agent4	vuorontama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorontaessani vuorontaessamme 2nd vuorontaessasi vuorontaessanne 3rd vuorontaessaan vuorontaessansa		negative	vuorontamaton
	instructive	vuorontaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form vuorontaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vuorontamassa	—
	elative	vuorontamasta	—
	illative	vuorontamaan	—
	adessive	vuorontamalla	—
	abessive	vuorontamatta	—
	instructive	vuorontaman	vuoronnettaman
4th3	verbal noun	vuorontaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vuorontamaisillani vuorontamaisillamme 2nd vuorontamaisillasi vuorontamaisillanne 3rd vuorontamaisillaan vuorontamaisillansa

Derived terms

• vuoronnus
• vuorontaja