voitua

Ingrian

Etymology

From voitaa (“to dirty”) +‎ -ua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋoi̯tuɑ/, [ˈʋo̞i̯to̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋoi̯tuɑ/, [ˈʋo̞i̯tuɑ]
• Rhymes: -oi̯toː, -oi̯tuɑ
• Hyphenation: voi‧tu‧a

Verb

voitua

1. (intransitive) to become dirty

Conjugation

Conjugation of voitua (type 1/ampua, it-ij gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	voijun	en voiju	1st singular	oon voitunt, oon voitunut	en oo voitunt, en oo voitunut
2nd singular	voijut	et voiju	2nd singular	oot voitunt, oot voitunut	et oo voitunt, et oo voitunut
3rd singular	voituu	ei voiju	3rd singular	ono voitunt, ono voitunut	ei oo voitunt, ei oo voitunut
1st plural	voijumma	emmä voiju	1st plural	oomma voituneet	emmä oo voituneet
2nd plural	voijutta	että voiju	2nd plural	ootta voituneet	että oo voituneet
3rd plural	voituut1), voituvat2), voijutaa	evät voiju, ei voijuta	3rd plural	ovat voituneet	evät oo voituneet, ei oo voijuttu
impersonal	voijutaa	ei voijuta	impersonal	ono voijuttu	ei oo voijuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	voijuin	en voitunt, en voitunut	1st singular	olin voitunt, olin voitunut	en olt voitunt, en olt voitunut
2nd singular	voijuit	et voitunt, et voitunut	2nd singular	olit voitunt, olit voitunut	et olt voitunt, et olt voitunut
3rd singular	voitui	ei voitunt, ei voitunut	3rd singular	oli voitunt, oli voitunut	ei olt voitunt, ei olt voitunut
1st plural	voijuimma	emmä voituneet	1st plural	olimma voituneet	emmä olleet voituneet
2nd plural	voijuitta	että voituneet	2nd plural	olitta voituneet	että olleet voituneet
3rd plural	voituit1), voituivat2), voijuttii	evät voituneet, ei voijuttu	3rd plural	olivat voituneet	evät olleet voituneet, ei olt voijuttu
impersonal	voijuttii	ei voijuttu	impersonal	oli voijuttu	ei olt voijuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	voituisin	en voituis	1st singular	olisin voitunt, olisin voitunut	en olis voitunt, en olis voitunut
2nd singular	voituisit, voituist1)	et voituis	2nd singular	olisit voitunt, olisit voitunut	et olis voitunt, et olis voitunut
3rd singular	voituis	ei voituis	3rd singular	olis voitunt, olis voitunut	ei olis voitunt, ei olis voitunut
1st plural	voituisimma	emmä voituis	1st plural	olisimma voituneet	emmä olis voituneet
2nd plural	voituisitta	että voituis	2nd plural	olisitta voituneet	että olis voituneet
3rd plural	voituisiit1), voituisivat2), voijuttais	evät voituis, ei voijuttais	3rd plural	olisivat voituneet	evät olis voituneet, ei olis voijuttu
impersonal	voijuttais	ei voijuttais	impersonal	olis voijuttu	ei olis voijuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	voiju	elä voiju	2nd singular	oo voitunt, oo voitunut	elä oo voitunt, elä oo voitunut
3rd singular	voitukoo	elköö voituko	3rd singular	olkoo voitunt, olkoo voitunut	elköö olko voitunt, elköö olko voitunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	voitukaa	elkää voituko	2nd plural	olkaa voituneet	elkää olko voituneet
3rd plural	voitukoot	elkööt voituko, elköö voijuttako	3rd plural	olkoot voituneet	elkööt olko voituneet, elköö olko voijuttu
impersonal	voijuttakkoo	elköö voijuttako	impersonal	olkoo voijuttu	elköö olko voijuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	voitunen	en voitune
2nd singular	voitunet	et voitune
3rd singular	voitunoo	ei voitune
1st plural	voitunemma	emmä voitune
2nd plural	voitunetta	että voitune
3rd plural	voitunoot	evät voitune, ei voijuttane
impersonal	voijuttannoo	ei voijuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		voitua	present	voituva	voijuttava
2nd	inessive	voitujees	past	voitunt, voitunut	voijuttu
	instructive	voituen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (voitukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	voitumaa
	inessive	voitumaas
	elative	voitumast
	abessive	voitumata
4th	nominative	voitumiin
	partitive	voitumista, voitumist

Derived terms

• voituin

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 678