voittamaton

Finnish

Etymology

voittaa (“to win”) +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋoi̯tːɑmɑton/, [ˈʋo̞i̯t̪ːɑ̝ˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): voit‧ta‧ma‧ton

Adjective

voittamaton (comparative voittamattomampi, superlative voittamattomin)

1. invincible, unwinnable
2. undefeated

Declension

Inflection of voittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		voittamaton	voittamattomat
genitive		voittamattoman	voittamattomien
partitive		voittamatonta	voittamattomia
illative		voittamattomaan	voittamattomiin
		singular	plural
nominative		voittamaton	voittamattomat
accusative	nom.	voittamaton	voittamattomat
	gen.	voittamattoman
genitive		voittamattoman	voittamattomien voittamatonten rare
partitive		voittamatonta	voittamattomia
inessive		voittamattomassa	voittamattomissa
elative		voittamattomasta	voittamattomista
illative		voittamattomaan	voittamattomiin
adessive		voittamattomalla	voittamattomilla
ablative		voittamattomalta	voittamattomilta
allative		voittamattomalle	voittamattomille
essive		voittamattomana	voittamattomina
translative		voittamattomaksi	voittamattomiksi
abessive		voittamattomatta	voittamattomitta
instructive		—	voittamattomin
comitative		—	voittamattomine

Possessive forms of voittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative voittamattomani voittamattomani accusative nom. voittamattomani voittamattomani gen. voittamattomani genitive voittamattomani voittamattomieni voittamatonteni rare partitive voittamatontani voittamattomiani inessive voittamattomassani voittamattomissani elative voittamattomastani voittamattomistani illative voittamattomaani voittamattomiini adessive voittamattomallani voittamattomillani ablative voittamattomaltani voittamattomiltani allative voittamattomalleni voittamattomilleni essive voittamattomanani voittamattominani translative voittamattomakseni voittamattomikseni abessive voittamattomattani voittamattomittani instructive — — comitative — voittamattomineni second-person singular possessor singular plural nominative voittamattomasi voittamattomasi accusative nom. voittamattomasi voittamattomasi gen. voittamattomasi genitive voittamattomasi voittamattomiesi voittamatontesi rare partitive voittamatontasi voittamattomiasi inessive voittamattomassasi voittamattomissasi elative voittamattomastasi voittamattomistasi illative voittamattomaasi voittamattomiisi adessive voittamattomallasi voittamattomillasi ablative voittamattomaltasi voittamattomiltasi allative voittamattomallesi voittamattomillesi essive voittamattomanasi voittamattominasi translative voittamattomaksesi voittamattomiksesi abessive voittamattomattasi voittamattomittasi instructive — — comitative — voittamattominesi first-person plural possessor singular plural nominative voittamattomamme voittamattomamme accusative nom. voittamattomamme voittamattomamme gen. voittamattomamme genitive voittamattomamme voittamattomiemme voittamatontemme rare partitive voittamatontamme voittamattomiamme inessive voittamattomassamme voittamattomissamme elative voittamattomastamme voittamattomistamme illative voittamattomaamme voittamattomiimme adessive voittamattomallamme voittamattomillamme ablative voittamattomaltamme voittamattomiltamme allative voittamattomallemme voittamattomillemme essive voittamattomanamme voittamattominamme translative voittamattomaksemme voittamattomiksemme abessive voittamattomattamme voittamattomittamme instructive — — comitative — voittamattominemme second-person plural possessor singular plural nominative voittamattomanne voittamattomanne accusative nom. voittamattomanne voittamattomanne gen. voittamattomanne genitive voittamattomanne voittamattomienne voittamatontenne rare partitive voittamatontanne voittamattomianne inessive voittamattomassanne voittamattomissanne elative voittamattomastanne voittamattomistanne illative voittamattomaanne voittamattomiinne adessive voittamattomallanne voittamattomillanne ablative voittamattomaltanne voittamattomiltanne allative voittamattomallenne voittamattomillenne essive voittamattomananne voittamattominanne translative voittamattomaksenne voittamattomiksenne abessive voittamattomattanne voittamattomittanne instructive — — comitative — voittamattominenne third-person possessor singular plural nominative voittamattomansa voittamattomansa accusative nom. voittamattomansa voittamattomansa gen. voittamattomansa genitive voittamattomansa voittamattomiensa voittamatontensa rare partitive voittamatontaan voittamatontansa voittamattomiaan voittamattomiansa inessive voittamattomassaan voittamattomassansa voittamattomissaan voittamattomissansa elative voittamattomastaan voittamattomastansa voittamattomistaan voittamattomistansa illative voittamattomaansa voittamattomiinsa adessive voittamattomallaan voittamattomallansa voittamattomillaan voittamattomillansa ablative voittamattomaltaan voittamattomaltansa voittamattomiltaan voittamattomiltansa allative voittamattomalleen voittamattomallensa voittamattomilleen voittamattomillensa essive voittamattomanaan voittamattomanansa voittamattominaan voittamattominansa translative voittamattomakseen voittamattomaksensa voittamattomikseen voittamattomiksensa abessive voittamattomattaan voittamattomattansa voittamattomittaan voittamattomittansa instructive — — comitative — voittamattomineen voittamattominensa

Synonyms

• lyömätön

Derived terms

• voittamattomasti
• voittamattomuus (property)

 

Participle

voittamaton

1. negative participle of voittaa

Further reading

• “voittamaton”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04