viritteleminen

Finnish

Etymology

viritellä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiritːeleminen/, [ˈʋirit̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): vi‧rit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

viritteleminen

1. verbal noun of viritellä
   1. tuning (a bit, or over a long period of time)

Declension

Inflection of viritteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		viritteleminen	virittelemiset
genitive		virittelemisen	virittelemisten virittelemisien
partitive		virittelemistä	virittelemisiä
illative		virittelemiseen	virittelemisiin
		singular	plural
nominative		viritteleminen	virittelemiset
accusative	nom.	viritteleminen	virittelemiset
	gen.	virittelemisen
genitive		virittelemisen	virittelemisten virittelemisien
partitive		virittelemistä	virittelemisiä
inessive		virittelemisessä	virittelemisissä
elative		virittelemisestä	virittelemisistä
illative		virittelemiseen	virittelemisiin
adessive		virittelemisellä	virittelemisillä
ablative		virittelemiseltä	virittelemisiltä
allative		virittelemiselle	virittelemisille
essive		virittelemisenä	virittelemisinä
translative		virittelemiseksi	virittelemisiksi
abessive		virittelemisettä	virittelemisittä
instructive		—	virittelemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of viritteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative virittelemiseni virittelemiseni accusative nom. virittelemiseni virittelemiseni gen. virittelemiseni genitive virittelemiseni virittelemisteni virittelemisieni partitive virittelemistäni virittelemisiäni inessive virittelemisessäni virittelemisissäni elative virittelemisestäni virittelemisistäni illative virittelemiseeni virittelemisiini adessive virittelemiselläni virittelemisilläni ablative virittelemiseltäni virittelemisiltäni allative virittelemiselleni virittelemisilleni essive virittelemisenäni virittelemisinäni translative virittelemisekseni virittelemisikseni abessive virittelemisettäni virittelemisittäni instructive — — comitative — virittelemisineni second-person singular possessor singular plural nominative virittelemisesi virittelemisesi accusative nom. virittelemisesi virittelemisesi gen. virittelemisesi genitive virittelemisesi virittelemistesi virittelemisiesi partitive virittelemistäsi virittelemisiäsi inessive virittelemisessäsi virittelemisissäsi elative virittelemisestäsi virittelemisistäsi illative virittelemiseesi virittelemisiisi adessive virittelemiselläsi virittelemisilläsi ablative virittelemiseltäsi virittelemisiltäsi allative virittelemisellesi virittelemisillesi essive virittelemisenäsi virittelemisinäsi translative virittelemiseksesi virittelemisiksesi abessive virittelemisettäsi virittelemisittäsi instructive — — comitative — virittelemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative virittelemisemme virittelemisemme accusative nom. virittelemisemme virittelemisemme gen. virittelemisemme genitive virittelemisemme virittelemistemme virittelemisiemme partitive virittelemistämme virittelemisiämme inessive virittelemisessämme virittelemisissämme elative virittelemisestämme virittelemisistämme illative virittelemiseemme virittelemisiimme adessive virittelemisellämme virittelemisillämme ablative virittelemiseltämme virittelemisiltämme allative virittelemisellemme virittelemisillemme essive virittelemisenämme virittelemisinämme translative virittelemiseksemme virittelemisiksemme abessive virittelemisettämme virittelemisittämme instructive — — comitative — virittelemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative virittelemisenne virittelemisenne accusative nom. virittelemisenne virittelemisenne gen. virittelemisenne genitive virittelemisenne virittelemistenne virittelemisienne partitive virittelemistänne virittelemisiänne inessive virittelemisessänne virittelemisissänne elative virittelemisestänne virittelemisistänne illative virittelemiseenne virittelemisiinne adessive virittelemisellänne virittelemisillänne ablative virittelemiseltänne virittelemisiltänne allative virittelemisellenne virittelemisillenne essive virittelemisenänne virittelemisinänne translative virittelemiseksenne virittelemisiksenne abessive virittelemisettänne virittelemisittänne instructive — — comitative — virittelemisinenne third-person possessor singular plural nominative virittelemisensä virittelemisensä accusative nom. virittelemisensä virittelemisensä gen. virittelemisensä genitive virittelemisensä virittelemistensä virittelemisiensä partitive virittelemistään virittelemistänsä virittelemisiään virittelemisiänsä inessive virittelemisessään virittelemisessänsä virittelemisissään virittelemisissänsä elative virittelemisestään virittelemisestänsä virittelemisistään virittelemisistänsä illative virittelemiseensä virittelemisiinsä adessive virittelemisellään virittelemisellänsä virittelemisillään virittelemisillänsä ablative virittelemiseltään virittelemiseltänsä virittelemisiltään virittelemisiltänsä allative virittelemiselleen virittelemisellensä virittelemisilleen virittelemisillensä essive virittelemisenään virittelemisenänsä virittelemisinään virittelemisinänsä translative virittelemisekseen virittelemiseksensä virittelemisikseen virittelemisiksensä abessive virittelemisettään virittelemisettänsä virittelemisittään virittelemisittänsä instructive — — comitative — virittelemisineen virittelemisinensä