viritin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiritin/, [ˈʋirit̪in]
• Rhymes: -iritin
• Hyphenation^(key): vi‧ri‧tin

Etymology 1

virittää +‎ -in

Noun

viritin

1. tuner

Declension

Inflection of viritin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative		viritin	virittimet
genitive		virittimen	virittimien viritinten
partitive		viritintä	virittimiä
illative		virittimeen	virittimiin
		singular	plural
nominative		viritin	virittimet
accusative	nom.	viritin	virittimet
	gen.	virittimen
genitive		virittimen	virittimien viritinten
partitive		viritintä	virittimiä
inessive		virittimessä	virittimissä
elative		virittimestä	virittimistä
illative		virittimeen	virittimiin
adessive		virittimellä	virittimillä
ablative		virittimeltä	virittimiltä
allative		virittimelle	virittimille
essive		virittimenä	virittiminä
translative		virittimeksi	virittimiksi
abessive		virittimettä	virittimittä
instructive		—	virittimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of viritin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative virittimeni virittimeni accusative nom. virittimeni virittimeni gen. virittimeni genitive virittimeni virittimieni viritinteni partitive viritintäni virittimiäni inessive virittimessäni virittimissäni elative virittimestäni virittimistäni illative virittimeeni virittimiini adessive virittimelläni virittimilläni ablative virittimeltäni virittimiltäni allative virittimelleni virittimilleni essive virittimenäni virittiminäni translative virittimekseni virittimikseni abessive virittimettäni virittimittäni instructive — — comitative — virittimineni second-person singular possessor singular plural nominative virittimesi virittimesi accusative nom. virittimesi virittimesi gen. virittimesi genitive virittimesi virittimiesi viritintesi partitive viritintäsi virittimiäsi inessive virittimessäsi virittimissäsi elative virittimestäsi virittimistäsi illative virittimeesi virittimiisi adessive virittimelläsi virittimilläsi ablative virittimeltäsi virittimiltäsi allative virittimellesi virittimillesi essive virittimenäsi virittiminäsi translative virittimeksesi virittimiksesi abessive virittimettäsi virittimittäsi instructive — — comitative — virittiminesi first-person plural possessor singular plural nominative virittimemme virittimemme accusative nom. virittimemme virittimemme gen. virittimemme genitive virittimemme virittimiemme viritintemme partitive viritintämme virittimiämme inessive virittimessämme virittimissämme elative virittimestämme virittimistämme illative virittimeemme virittimiimme adessive virittimellämme virittimillämme ablative virittimeltämme virittimiltämme allative virittimellemme virittimillemme essive virittimenämme virittiminämme translative virittimeksemme virittimiksemme abessive virittimettämme virittimittämme instructive — — comitative — virittiminemme second-person plural possessor singular plural nominative virittimenne virittimenne accusative nom. virittimenne virittimenne gen. virittimenne genitive virittimenne virittimienne viritintenne partitive viritintänne virittimiänne inessive virittimessänne virittimissänne elative virittimestänne virittimistänne illative virittimeenne virittimiinne adessive virittimellänne virittimillänne ablative virittimeltänne virittimiltänne allative virittimellenne virittimillenne essive virittimenänne virittiminänne translative virittimeksenne virittimiksenne abessive virittimettänne virittimittänne instructive — — comitative — virittiminenne third-person possessor singular plural nominative virittimensä virittimensä accusative nom. virittimensä virittimensä gen. virittimensä genitive virittimensä virittimiensä viritintensä partitive viritintään viritintänsä virittimiään virittimiänsä inessive virittimessään virittimessänsä virittimissään virittimissänsä elative virittimestään virittimestänsä virittimistään virittimistänsä illative virittimeensä virittimiinsä adessive virittimellään virittimellänsä virittimillään virittimillänsä ablative virittimeltään virittimeltänsä virittimiltään virittimiltänsä allative virittimelleen virittimellensä virittimilleen virittimillensä essive virittimenään virittimenänsä virittiminään virittiminänsä translative virittimekseen virittimeksensä virittimikseen virittimiksensä abessive virittimettään virittimettänsä virittimittään virittimittänsä instructive — — comitative — virittimineen virittiminensä

Derived terms

compounds

• televisioviritin
• viritin-vahvistin
• viritinvahvistin

 

Further reading

• “viritin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

viritin

1. first-person singular past indicative of virittää