Jump to content

vingertää

From Wiktionary, the free dictionary

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *vingertädäk. Cognates include Finnish vingertää and Estonian vingerdada.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

vingertää

  1. (intransitive) to squirm, writhe

Conjugation

[edit]
Conjugation of vingertää (type 3/kyntää, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vingerrän en vingerrä 1st singular oon vingertänt, oon vingertänyt en oo vingertänt, en oo vingertänyt
2nd singular vingerrät et vingerrä 2nd singular oot vingertänt, oot vingertänyt et oo vingertänt, et oo vingertänyt
3rd singular vingertää ei vingerrä 3rd singular ono vingertänt, ono vingertänyt ei oo vingertänt, ei oo vingertänyt
1st plural vingerrämmä emmä vingerrä 1st plural oomma vingertänneet emmä oo vingertänneet
2nd plural vingerrättä että vingerrä 2nd plural ootta vingertänneet että oo vingertänneet
3rd plural vingertäät1), vingertävät2), vingerrettää evät vingerrä, ei vingerretä 3rd plural ovat vingertänneet evät oo vingertänneet, ei oo vingerretty
impersonal vingerrettää ei vingerretä impersonal ono vingerretty ei oo vingerretty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vingersin en vingertänt, en vingertänyt 1st singular olin vingertänt, olin vingertänyt en olt vingertänt, en olt vingertänyt
2nd singular vingersit et vingertänt, et vingertänyt 2nd singular olit vingertänt, olit vingertänyt et olt vingertänt, et olt vingertänyt
3rd singular vingersi ei vingertänt, ei vingertänyt 3rd singular oli vingertänt, oli vingertänyt ei olt vingertänt, ei olt vingertänyt
1st plural vingersimmä emmä vingertänneet 1st plural olimma vingertänneet emmä olleet vingertänneet
2nd plural vingersittä että vingertänneet 2nd plural olitta vingertänneet että olleet vingertänneet
3rd plural vingersiit1), vingersivät2), vingerrettii evät vingertänneet, ei vingerretty 3rd plural olivat vingertänneet evät olleet vingertänneet, ei olt vingerretty
impersonal vingerrettii ei vingerretty impersonal oli vingerretty ei olt vingerretty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vingertäisin en vingertäis 1st singular olisin vingertänt, olisin vingertänyt en olis vingertänt, en olis vingertänyt
2nd singular vingertäisit, vingertäist1) et vingertäis 2nd singular olisit vingertänt, olisit vingertänyt et olis vingertänt, et olis vingertänyt
3rd singular vingertäis ei vingertäis 3rd singular olis vingertänt, olis vingertänyt ei olis vingertänt, ei olis vingertänyt
1st plural vingertäisimmä emmä vingertäis 1st plural olisimma vingertänneet emmä olis vingertänneet
2nd plural vingertäisittä että vingertäis 2nd plural olisitta vingertänneet että olis vingertänneet
3rd plural vingertäisiit1), vingertäisivät2), vingerrettäis evät vingertäis, ei vingerrettäis 3rd plural olisivat vingertänneet evät olis vingertänneet, ei olis vingerretty
impersonal vingerrettäis ei vingerrettäis impersonal olis vingerretty ei olis vingerretty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular vingerrä elä vingerrä 2nd singular oo vingertänt, oo vingertänyt elä oo vingertänt, elä oo vingertänyt
3rd singular vingertäkköö elköö vingertäkö 3rd singular olkoo vingertänt, olkoo vingertänyt elköö olko vingertänt, elköö olko vingertänyt
1st plural 1st plural
2nd plural vingertäkkää elkää vingertäkö 2nd plural olkaa vingertänneet elkää olko vingertänneet
3rd plural vingertäkkööt elkööt vingertäkö, elköö vingerrettäkö 3rd plural olkoot vingertänneet elkööt olko vingertänneet, elköö olko vingerretty
impersonal vingerrettäköö elköö vingerrettäkö impersonal olkoo vingerretty elköö olko vingerretty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vingertänen en vingertäne
2nd singular vingertänet et vingertäne
3rd singular vingertännöö ei vingertäne
1st plural vingertänemmä emmä vingertäne
2nd plural vingertänettä että vingertäne
3rd plural vingertännööt evät vingertäne, ei vingerrettäne
impersonal vingerrettänöö ei vingerrettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vingertää present vingertävä vingerrettävä
2nd inessive vingertäes past vingertänt, vingertänyt vingerretty
instructive vingertäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vingertäkkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vingertämmää
inessive vingertämäs
elative vingertämäst
abessive vingertämätä
4th nominative vingertämiin
partitive vingertämistä, vingertämist

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668