varhentua

Finnish

Etymology

varhentaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑrhentuɑˣ/, [ˈʋɑ̝rhe̞n̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): var‧hen‧tua

Verb

varhentua

1. (intransitive) to become earlier

Conjugation

Inflection of varhentua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		varhennun	en varhennu	1st sing.	olen varhentunut	en ole varhentunut
2nd sing.		varhennut	et varhennu	2nd sing.	olet varhentunut	et ole varhentunut
3rd sing.		varhentuu	ei varhennu	3rd sing.	on varhentunut	ei ole varhentunut
1st plur.		varhennumme	emme varhennu	1st plur.	olemme varhentuneet	emme ole varhentuneet
2nd plur.		varhennutte	ette varhennu	2nd plur.	olette varhentuneet	ette ole varhentuneet
3rd plur.		varhentuvat	eivät varhennu	3rd plur.	ovat varhentuneet	eivät ole varhentuneet
passive		varhennutaan	ei varhennuta	passive	on varhennuttu	ei ole varhennuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		varhennuin	en varhentunut	1st sing.	olin varhentunut	en ollut varhentunut
2nd sing.		varhennuit	et varhentunut	2nd sing.	olit varhentunut	et ollut varhentunut
3rd sing.		varhentui	ei varhentunut	3rd sing.	oli varhentunut	ei ollut varhentunut
1st plur.		varhennuimme	emme varhentuneet	1st plur.	olimme varhentuneet	emme olleet varhentuneet
2nd plur.		varhennuitte	ette varhentuneet	2nd plur.	olitte varhentuneet	ette olleet varhentuneet
3rd plur.		varhentuivat	eivät varhentuneet	3rd plur.	olivat varhentuneet	eivät olleet varhentuneet
passive		varhennuttiin	ei varhennuttu	passive	oli varhennuttu	ei ollut varhennuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		varhentuisin	en varhentuisi	1st sing.	olisin varhentunut	en olisi varhentunut
2nd sing.		varhentuisit	et varhentuisi	2nd sing.	olisit varhentunut	et olisi varhentunut
3rd sing.		varhentuisi	ei varhentuisi	3rd sing.	olisi varhentunut	ei olisi varhentunut
1st plur.		varhentuisimme	emme varhentuisi	1st plur.	olisimme varhentuneet	emme olisi varhentuneet
2nd plur.		varhentuisitte	ette varhentuisi	2nd plur.	olisitte varhentuneet	ette olisi varhentuneet
3rd plur.		varhentuisivat	eivät varhentuisi	3rd plur.	olisivat varhentuneet	eivät olisi varhentuneet
passive		varhennuttaisiin	ei varhennuttaisi	passive	olisi varhennuttu	ei olisi varhennuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		varhennu	älä varhennu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		varhentukoon	älköön varhentuko	3rd sing.	olkoon varhentunut	älköön olko varhentunut
1st plur.		varhentukaamme	älkäämme varhentuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		varhentukaa	älkää varhentuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		varhentukoot	älkööt varhentuko	3rd plur.	olkoot varhentuneet	älkööt olko varhentuneet
passive		varhennuttakoon	älköön varhennuttako	passive	olkoon varhennuttu	älköön olko varhennuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		varhentunen	en varhentune	1st sing.	lienen varhentunut	en liene varhentunut
2nd sing.		varhentunet	et varhentune	2nd sing.	lienet varhentunut	et liene varhentunut
3rd sing.		varhentunee	ei varhentune	3rd sing.	lienee varhentunut	ei liene varhentunut
1st plur.		varhentunemme	emme varhentune	1st plur.	lienemme varhentuneet	emme liene varhentuneet
2nd plur.		varhentunette	ette varhentune	2nd plur.	lienette varhentuneet	ette liene varhentuneet
3rd plur.		varhentunevat	eivät varhentune	3rd plur.	lienevät varhentuneet	eivät liene varhentuneet
passive		varhennuttaneen	ei varhennuttane	passive	lienee varhennuttu	ei liene varhennuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		varhentua		present	varhentuva	varhennuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st varhentuakseni varhentuaksemme 2nd varhentuaksesi varhentuaksenne 3rd varhentuakseen varhentuaksensa		past	varhentunut	varhennuttu
2nd	inessive2	varhentuessa	varhennuttaessa	agent4	varhentuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st varhentuessani varhentuessamme 2nd varhentuessasi varhentuessanne 3rd varhentuessaan varhentuessansa		negative	varhentumaton
	instructive	varhentuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	varhentumassa	—
	elative	varhentumasta	—
	illative	varhentumaan	—
	adessive	varhentumalla	—
	abessive	varhentumatta	—
	instructive	varhentuman	varhennuttaman
4th3	verbal noun	varhentuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st varhentumaisillani varhentumaisillamme 2nd varhentumaisillasi varhentumaisillanne 3rd varhentumaisillaan varhentumaisillansa

Further reading

• “varhentua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• harventua