vaikenematon

Finnish

Etymology

vaieta +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑi̯kenemɑton/, [ˈʋɑ̝i̯k̟e̞ˌne̞mɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -emɑton
• Hyphenation^(key): vai‧ke‧ne‧ma‧ton

Adjective

vaikenematon

1. that does not go quiet, incessant

Declension

Inflection of vaikenematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		vaikenematon	vaikenemattomat
genitive		vaikenemattoman	vaikenemattomien
partitive		vaikenematonta	vaikenemattomia
illative		vaikenemattomaan	vaikenemattomiin
		singular	plural
nominative		vaikenematon	vaikenemattomat
accusative	nom.	vaikenematon	vaikenemattomat
	gen.	vaikenemattoman
genitive		vaikenemattoman	vaikenemattomien vaikenematonten rare
partitive		vaikenematonta	vaikenemattomia
inessive		vaikenemattomassa	vaikenemattomissa
elative		vaikenemattomasta	vaikenemattomista
illative		vaikenemattomaan	vaikenemattomiin
adessive		vaikenemattomalla	vaikenemattomilla
ablative		vaikenemattomalta	vaikenemattomilta
allative		vaikenemattomalle	vaikenemattomille
essive		vaikenemattomana	vaikenemattomina
translative		vaikenemattomaksi	vaikenemattomiksi
abessive		vaikenemattomatta	vaikenemattomitta
instructive		—	vaikenemattomin
comitative		—	vaikenemattomine

Possessive forms of vaikenematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vaikenemattomani vaikenemattomani accusative nom. vaikenemattomani vaikenemattomani gen. vaikenemattomani genitive vaikenemattomani vaikenemattomieni vaikenematonteni rare partitive vaikenematontani vaikenemattomiani inessive vaikenemattomassani vaikenemattomissani elative vaikenemattomastani vaikenemattomistani illative vaikenemattomaani vaikenemattomiini adessive vaikenemattomallani vaikenemattomillani ablative vaikenemattomaltani vaikenemattomiltani allative vaikenemattomalleni vaikenemattomilleni essive vaikenemattomanani vaikenemattominani translative vaikenemattomakseni vaikenemattomikseni abessive vaikenemattomattani vaikenemattomittani instructive — — comitative — vaikenemattomineni second-person singular possessor singular plural nominative vaikenemattomasi vaikenemattomasi accusative nom. vaikenemattomasi vaikenemattomasi gen. vaikenemattomasi genitive vaikenemattomasi vaikenemattomiesi vaikenematontesi rare partitive vaikenematontasi vaikenemattomiasi inessive vaikenemattomassasi vaikenemattomissasi elative vaikenemattomastasi vaikenemattomistasi illative vaikenemattomaasi vaikenemattomiisi adessive vaikenemattomallasi vaikenemattomillasi ablative vaikenemattomaltasi vaikenemattomiltasi allative vaikenemattomallesi vaikenemattomillesi essive vaikenemattomanasi vaikenemattominasi translative vaikenemattomaksesi vaikenemattomiksesi abessive vaikenemattomattasi vaikenemattomittasi instructive — — comitative — vaikenemattominesi first-person plural possessor singular plural nominative vaikenemattomamme vaikenemattomamme accusative nom. vaikenemattomamme vaikenemattomamme gen. vaikenemattomamme genitive vaikenemattomamme vaikenemattomiemme vaikenematontemme rare partitive vaikenematontamme vaikenemattomiamme inessive vaikenemattomassamme vaikenemattomissamme elative vaikenemattomastamme vaikenemattomistamme illative vaikenemattomaamme vaikenemattomiimme adessive vaikenemattomallamme vaikenemattomillamme ablative vaikenemattomaltamme vaikenemattomiltamme allative vaikenemattomallemme vaikenemattomillemme essive vaikenemattomanamme vaikenemattominamme translative vaikenemattomaksemme vaikenemattomiksemme abessive vaikenemattomattamme vaikenemattomittamme instructive — — comitative — vaikenemattominemme second-person plural possessor singular plural nominative vaikenemattomanne vaikenemattomanne accusative nom. vaikenemattomanne vaikenemattomanne gen. vaikenemattomanne genitive vaikenemattomanne vaikenemattomienne vaikenematontenne rare partitive vaikenematontanne vaikenemattomianne inessive vaikenemattomassanne vaikenemattomissanne elative vaikenemattomastanne vaikenemattomistanne illative vaikenemattomaanne vaikenemattomiinne adessive vaikenemattomallanne vaikenemattomillanne ablative vaikenemattomaltanne vaikenemattomiltanne allative vaikenemattomallenne vaikenemattomillenne essive vaikenemattomananne vaikenemattominanne translative vaikenemattomaksenne vaikenemattomiksenne abessive vaikenemattomattanne vaikenemattomittanne instructive — — comitative — vaikenemattominenne third-person possessor singular plural nominative vaikenemattomansa vaikenemattomansa accusative nom. vaikenemattomansa vaikenemattomansa gen. vaikenemattomansa genitive vaikenemattomansa vaikenemattomiensa vaikenematontensa rare partitive vaikenematontaan vaikenematontansa vaikenemattomiaan vaikenemattomiansa inessive vaikenemattomassaan vaikenemattomassansa vaikenemattomissaan vaikenemattomissansa elative vaikenemattomastaan vaikenemattomastansa vaikenemattomistaan vaikenemattomistansa illative vaikenemattomaansa vaikenemattomiinsa adessive vaikenemattomallaan vaikenemattomallansa vaikenemattomillaan vaikenemattomillansa ablative vaikenemattomaltaan vaikenemattomaltansa vaikenemattomiltaan vaikenemattomiltansa allative vaikenemattomalleen vaikenemattomallensa vaikenemattomilleen vaikenemattomillensa essive vaikenemattomanaan vaikenemattomanansa vaikenemattominaan vaikenemattominansa translative vaikenemattomakseen vaikenemattomaksensa vaikenemattomikseen vaikenemattomiksensa abessive vaikenemattomattaan vaikenemattomattansa vaikenemattomittaan vaikenemattomittansa instructive — — comitative — vaikenemattomineen vaikenemattominensa

Participle

vaikenematon

1. negative participle of vaieta