Jump to content

vaaitseminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vaaita +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋɑː.itseminen/, [ˈʋɑ̝ː.itˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Hyphenation(key): vaa‧it‧se‧mi‧nen

Noun

[edit]

vaaitseminen

  1. verbal noun of vaaita
    1. determining the height level of a point (in surveying)

Declension

[edit]
Inflection of vaaitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vaaitseminen vaaitsemiset
genitive vaaitsemisen vaaitsemisten
vaaitsemisien
partitive vaaitsemista vaaitsemisia
illative vaaitsemiseen vaaitsemisiin
singular plural
nominative vaaitseminen vaaitsemiset
accusative nom. vaaitseminen vaaitsemiset
gen. vaaitsemisen
genitive vaaitsemisen vaaitsemisten
vaaitsemisien
partitive vaaitsemista vaaitsemisia
inessive vaaitsemisessa vaaitsemisissa
elative vaaitsemisesta vaaitsemisista
illative vaaitsemiseen vaaitsemisiin
adessive vaaitsemisella vaaitsemisilla
ablative vaaitsemiselta vaaitsemisilta
allative vaaitsemiselle vaaitsemisille
essive vaaitsemisena vaaitsemisina
translative vaaitsemiseksi vaaitsemisiksi
abessive vaaitsemisetta vaaitsemisitta
instructive vaaitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vaaitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)