vaaita

Finnish

Etymology

vaaka (“scales”) +‎ -ita

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑː.itɑˣ/, [ˈʋɑ̝ː.it̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑːitɑ
• Hyphenation^(key): vaai‧ta

Verb

vaaita

1. (surveying) to level (determine the height level of a point in relation to another)

   Synonym: vaaittaa

2. Alternative form of vaata

Conjugation

Inflection of vaaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaitsen	en vaaitse	1st sing.	olen vaainnut	en ole vaainnut
2nd sing.		vaaitset	et vaaitse	2nd sing.	olet vaainnut	et ole vaainnut
3rd sing.		vaaitsee	ei vaaitse	3rd sing.	on vaainnut	ei ole vaainnut
1st plur.		vaaitsemme	emme vaaitse	1st plur.	olemme vaainneet	emme ole vaainneet
2nd plur.		vaaitsette	ette vaaitse	2nd plur.	olette vaainneet	ette ole vaainneet
3rd plur.		vaaitsevat	eivät vaaitse	3rd plur.	ovat vaainneet	eivät ole vaainneet
passive		vaaitaan	ei vaaita	passive	on vaaittu	ei ole vaaittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaitsin	en vaainnut	1st sing.	olin vaainnut	en ollut vaainnut
2nd sing.		vaaitsit	et vaainnut	2nd sing.	olit vaainnut	et ollut vaainnut
3rd sing.		vaaitsi	ei vaainnut	3rd sing.	oli vaainnut	ei ollut vaainnut
1st plur.		vaaitsimme	emme vaainneet	1st plur.	olimme vaainneet	emme olleet vaainneet
2nd plur.		vaaitsitte	ette vaainneet	2nd plur.	olitte vaainneet	ette olleet vaainneet
3rd plur.		vaaitsivat	eivät vaainneet	3rd plur.	olivat vaainneet	eivät olleet vaainneet
passive		vaaittiin	ei vaaittu	passive	oli vaaittu	ei ollut vaaittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaaitsisin	en vaaitsisi	1st sing.	olisin vaainnut	en olisi vaainnut
2nd sing.		vaaitsisit	et vaaitsisi	2nd sing.	olisit vaainnut	et olisi vaainnut
3rd sing.		vaaitsisi	ei vaaitsisi	3rd sing.	olisi vaainnut	ei olisi vaainnut
1st plur.		vaaitsisimme	emme vaaitsisi	1st plur.	olisimme vaainneet	emme olisi vaainneet
2nd plur.		vaaitsisitte	ette vaaitsisi	2nd plur.	olisitte vaainneet	ette olisi vaainneet
3rd plur.		vaaitsisivat	eivät vaaitsisi	3rd plur.	olisivat vaainneet	eivät olisi vaainneet
passive		vaaittaisiin	ei vaaittaisi	passive	olisi vaaittu	ei olisi vaaittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vaaitse	älä vaaitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vaaitkoon	älköön vaaitko	3rd sing.	olkoon vaainnut	älköön olko vaainnut
1st plur.		vaaitkaamme	älkäämme vaaitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vaaitkaa	älkää vaaitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vaaitkoot	älkööt vaaitko	3rd plur.	olkoot vaainneet	älkööt olko vaainneet
passive		vaaittakoon	älköön vaaittako	passive	olkoon vaaittu	älköön olko vaaittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaainnen	en vaainne	1st sing.	lienen vaainnut	en liene vaainnut
2nd sing.		vaainnet	et vaainne	2nd sing.	lienet vaainnut	et liene vaainnut
3rd sing.		vaainnee	ei vaainne	3rd sing.	lienee vaainnut	ei liene vaainnut
1st plur.		vaainnemme	emme vaainne	1st plur.	lienemme vaainneet	emme liene vaainneet
2nd plur.		vaainnette	ette vaainne	2nd plur.	lienette vaainneet	ette liene vaainneet
3rd plur.		vaainnevat	eivät vaainne	3rd plur.	lienevät vaainneet	eivät liene vaainneet
passive		vaaittaneen	ei vaaittane	passive	lienee vaaittu	ei liene vaaittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vaaita		present	vaaitseva	vaaittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaaitakseni vaaitaksemme 2nd vaaitaksesi vaaitaksenne 3rd vaaitakseen vaaitaksensa		past	vaainnut	vaaittu
2nd	inessive2	vaaitessa	vaaittaessa	agent4	vaaitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaaitessani vaaitessamme 2nd vaaitessasi vaaitessanne 3rd vaaitessaan vaaitessansa		negative	vaaitsematon
	instructive	vaaiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vaaitsemassa	—
	elative	vaaitsemasta	—
	illative	vaaitsemaan	—
	adessive	vaaitsemalla	—
	abessive	vaaitsematta	—
	instructive	vaaitseman	vaaittaman
4th3	verbal noun	vaaitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaaitsemaisillani vaaitsemaisillamme 2nd vaaitsemaisillasi vaaitsemaisillanne 3rd vaaitsemaisillaan vaaitsemaisillansa

Derived terms

• vaaitseminen

 

Further reading

• “vaaita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vaatia