tutkain

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtutkɑi̯n/, [ˈt̪ut̪kɑ̝i̯n]
• Rhymes: -utkɑin
• Syllabification^(key): tut‧kain

Etymology 1

From Proto-Finnic *tutkain. Equivalent to tutka- +‎ -in (from the same root tutka- as tutkia; see it for more).

Noun

tutkain

1. (chiefly biblical) goad (long, pointed stick used to prod animals)

   On turha potkia tutkainta vastaan.

   No good kicking against the goad(s).

   [No point in delaying the inevitable; proverb of biblical origin.]

2. (dated, literary) point, sharp tip (of a knife, sword, etc., but occasionally also more figuratively, e.g. of a blade of grass or a mountaintop)

   Synonym: kärki

3. (weaving, usually in the plural) thrum (an end of a warp thread in a loom which remains unwoven)
4. (printing) pointure (a tool used with a printing press, with one or more spikes, that is used to align the sheet with the tympan, such as when printing on both sides)
5. (military) mine probe, landmine probe (long thin stick used to locate mines)

Declension

Inflection of tutkain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		tutkain	tutkaimet
genitive		tutkaimen	tutkaimien tutkainten
partitive		tutkainta	tutkaimia
illative		tutkaimeen	tutkaimiin
		singular	plural
nominative		tutkain	tutkaimet
accusative	nom.	tutkain	tutkaimet
	gen.	tutkaimen
genitive		tutkaimen	tutkaimien tutkainten
partitive		tutkainta	tutkaimia
inessive		tutkaimessa	tutkaimissa
elative		tutkaimesta	tutkaimista
illative		tutkaimeen	tutkaimiin
adessive		tutkaimella	tutkaimilla
ablative		tutkaimelta	tutkaimilta
allative		tutkaimelle	tutkaimille
essive		tutkaimena	tutkaimina
translative		tutkaimeksi	tutkaimiksi
abessive		tutkaimetta	tutkaimitta
instructive		—	tutkaimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tutkain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tutkaimeni tutkaimeni accusative nom. tutkaimeni tutkaimeni gen. tutkaimeni genitive tutkaimeni tutkaimieni tutkainteni partitive tutkaintani tutkaimiani inessive tutkaimessani tutkaimissani elative tutkaimestani tutkaimistani illative tutkaimeeni tutkaimiini adessive tutkaimellani tutkaimillani ablative tutkaimeltani tutkaimiltani allative tutkaimelleni tutkaimilleni essive tutkaimenani tutkaiminani translative tutkaimekseni tutkaimikseni abessive tutkaimettani tutkaimittani instructive — — comitative — tutkaimineni second-person singular possessor singular plural nominative tutkaimesi tutkaimesi accusative nom. tutkaimesi tutkaimesi gen. tutkaimesi genitive tutkaimesi tutkaimiesi tutkaintesi partitive tutkaintasi tutkaimiasi inessive tutkaimessasi tutkaimissasi elative tutkaimestasi tutkaimistasi illative tutkaimeesi tutkaimiisi adessive tutkaimellasi tutkaimillasi ablative tutkaimeltasi tutkaimiltasi allative tutkaimellesi tutkaimillesi essive tutkaimenasi tutkaiminasi translative tutkaimeksesi tutkaimiksesi abessive tutkaimettasi tutkaimittasi instructive — — comitative — tutkaiminesi first-person plural possessor singular plural nominative tutkaimemme tutkaimemme accusative nom. tutkaimemme tutkaimemme gen. tutkaimemme genitive tutkaimemme tutkaimiemme tutkaintemme partitive tutkaintamme tutkaimiamme inessive tutkaimessamme tutkaimissamme elative tutkaimestamme tutkaimistamme illative tutkaimeemme tutkaimiimme adessive tutkaimellamme tutkaimillamme ablative tutkaimeltamme tutkaimiltamme allative tutkaimellemme tutkaimillemme essive tutkaimenamme tutkaiminamme translative tutkaimeksemme tutkaimiksemme abessive tutkaimettamme tutkaimittamme instructive — — comitative — tutkaiminemme second-person plural possessor singular plural nominative tutkaimenne tutkaimenne accusative nom. tutkaimenne tutkaimenne gen. tutkaimenne genitive tutkaimenne tutkaimienne tutkaintenne partitive tutkaintanne tutkaimianne inessive tutkaimessanne tutkaimissanne elative tutkaimestanne tutkaimistanne illative tutkaimeenne tutkaimiinne adessive tutkaimellanne tutkaimillanne ablative tutkaimeltanne tutkaimiltanne allative tutkaimellenne tutkaimillenne essive tutkaimenanne tutkaiminanne translative tutkaimeksenne tutkaimiksenne abessive tutkaimettanne tutkaimittanne instructive — — comitative — tutkaiminenne third-person possessor singular plural nominative tutkaimensa tutkaimensa accusative nom. tutkaimensa tutkaimensa gen. tutkaimensa genitive tutkaimensa tutkaimiensa tutkaintensa partitive tutkaintaan tutkaintansa tutkaimiaan tutkaimiansa inessive tutkaimessaan tutkaimessansa tutkaimissaan tutkaimissansa elative tutkaimestaan tutkaimestansa tutkaimistaan tutkaimistansa illative tutkaimeensa tutkaimiinsa adessive tutkaimellaan tutkaimellansa tutkaimillaan tutkaimillansa ablative tutkaimeltaan tutkaimeltansa tutkaimiltaan tutkaimiltansa allative tutkaimelleen tutkaimellensa tutkaimilleen tutkaimillensa essive tutkaimenaan tutkaimenansa tutkaiminaan tutkaiminansa translative tutkaimekseen tutkaimeksensa tutkaimikseen tutkaimiksensa abessive tutkaimettaan tutkaimettansa tutkaimittaan tutkaimittansa instructive — — comitative — tutkaimineen tutkaiminensa

Related terms

• tutkia

Further reading

• “tutkain”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Noun

tutkain

1. (archaic) genitive plural of tutka

Alternative forms

• tutkien

Anagrams

• tukinta