tuntua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *tuntudak, equivalent to tuntea (“to feel”) +‎ -ua (passive aspect).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtuntuɑˣ/, [ˈt̪un̪t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -untuɑ
• Syllabification^(key): tun‧tu‧a

Verb

tuntua

1. (intransitive) to feel [with ablative or allative]

   Se tuntuu hyvältä.

   It feels good.

2. (intransitive) to be felt
3. (intransitive) to feel like, seem, appear [(with adjectives/participles) with ablative; or (with verbs) with genitive or possessive form of present or past active participle ‘to do/have done’, along with elative ‘according to, in ...'s opinion’]

   Asia tuntuu selvältä.

   The matter seems clear.

   Kukaan täällä ei tunnu tietävän mitään siitä.

   No one here seems to know anything about it.

   Asiat tuntuvat nykyään jatkuvasti menevän pieleen!

   It seems like things are constantly going wrong nowadays!

   Minusta tuntuu siltä, että tässä ei ole mitään päätä eikä häntää.

   I feel like there is no head or tail in this thing.
   It feels to me like there is no head or tail in this thing.

   Et tunnu tajuavan, mitä tarkoitan.

   You don't seem to understand what I mean.

Conjugation

Inflection of tuntua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tunnun	en tunnu	1st sing.	olen tuntunut	en ole tuntunut
2nd sing.		tunnut	et tunnu	2nd sing.	olet tuntunut	et ole tuntunut
3rd sing.		tuntuu	ei tunnu	3rd sing.	on tuntunut	ei ole tuntunut
1st plur.		tunnumme	emme tunnu	1st plur.	olemme tuntuneet	emme ole tuntuneet
2nd plur.		tunnutte	ette tunnu	2nd plur.	olette tuntuneet	ette ole tuntuneet
3rd plur.		tuntuvat	eivät tunnu	3rd plur.	ovat tuntuneet	eivät ole tuntuneet
passive		tunnutaan	ei tunnuta	passive	on tunnuttu	ei ole tunnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tunnuin	en tuntunut	1st sing.	olin tuntunut	en ollut tuntunut
2nd sing.		tunnuit	et tuntunut	2nd sing.	olit tuntunut	et ollut tuntunut
3rd sing.		tuntui	ei tuntunut	3rd sing.	oli tuntunut	ei ollut tuntunut
1st plur.		tunnuimme	emme tuntuneet	1st plur.	olimme tuntuneet	emme olleet tuntuneet
2nd plur.		tunnuitte	ette tuntuneet	2nd plur.	olitte tuntuneet	ette olleet tuntuneet
3rd plur.		tuntuivat	eivät tuntuneet	3rd plur.	olivat tuntuneet	eivät olleet tuntuneet
passive		tunnuttiin	ei tunnuttu	passive	oli tunnuttu	ei ollut tunnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tuntuisin	en tuntuisi	1st sing.	olisin tuntunut	en olisi tuntunut
2nd sing.		tuntuisit	et tuntuisi	2nd sing.	olisit tuntunut	et olisi tuntunut
3rd sing.		tuntuisi	ei tuntuisi	3rd sing.	olisi tuntunut	ei olisi tuntunut
1st plur.		tuntuisimme	emme tuntuisi	1st plur.	olisimme tuntuneet	emme olisi tuntuneet
2nd plur.		tuntuisitte	ette tuntuisi	2nd plur.	olisitte tuntuneet	ette olisi tuntuneet
3rd plur.		tuntuisivat	eivät tuntuisi	3rd plur.	olisivat tuntuneet	eivät olisi tuntuneet
passive		tunnuttaisiin	ei tunnuttaisi	passive	olisi tunnuttu	ei olisi tunnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		tunnu	älä tunnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		tuntukoon	älköön tuntuko	3rd sing.	olkoon tuntunut	älköön olko tuntunut
1st plur.		tuntukaamme	älkäämme tuntuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		tuntukaa	älkää tuntuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		tuntukoot	älkööt tuntuko	3rd plur.	olkoot tuntuneet	älkööt olko tuntuneet
passive		tunnuttakoon	älköön tunnuttako	passive	olkoon tunnuttu	älköön olko tunnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		tuntunen	en tuntune	1st sing.	lienen tuntunut	en liene tuntunut
2nd sing.		tuntunet	et tuntune	2nd sing.	lienet tuntunut	et liene tuntunut
3rd sing.		tuntunee	ei tuntune	3rd sing.	lienee tuntunut	ei liene tuntunut
1st plur.		tuntunemme	emme tuntune	1st plur.	lienemme tuntuneet	emme liene tuntuneet
2nd plur.		tuntunette	ette tuntune	2nd plur.	lienette tuntuneet	ette liene tuntuneet
3rd plur.		tuntunevat	eivät tuntune	3rd plur.	lienevät tuntuneet	eivät liene tuntuneet
passive		tunnuttaneen	ei tunnuttane	passive	lienee tunnuttu	ei liene tunnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		tuntua		present	tuntuva	tunnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tuntuakseni tuntuaksemme 2nd tuntuaksesi tuntuaksenne 3rd tuntuakseen tuntuaksensa		past	tuntunut	tunnuttu
2nd	inessive2	tuntuessa	tunnuttaessa	agent4	tuntuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st tuntuessani tuntuessamme 2nd tuntuessasi tuntuessanne 3rd tuntuessaan tuntuessansa		negative	tuntumaton
	instructive	tuntuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	tuntumassa	—
	elative	tuntumasta	—
	illative	tuntumaan	—
	adessive	tuntumalla	—
	abessive	tuntumatta	—
	instructive	tuntuman	tunnuttaman
4th3	verbal noun	tuntuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st tuntumaisillani tuntumaisillamme 2nd tuntumaisillasi tuntumaisillanne 3rd tuntumaisillaan tuntumaisillansa

Derived terms

adjectives

• tuntuva

 

nouns

• tunnuke
• tuntuma
• tuntuminen

 

verbs

• tunnuttaa

 

Further reading

• “tuntua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtuntuɑ/, [ˈt̪un̪t̪uɑ̝]
• Rhymes: -untuɑ
• Syllabification^(key): tun‧tu‧a

Noun

tuntua

1. partitive singular of tuntu