Jump to content

toispuolinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tois- +‎ puolinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtoi̯sˌpuo̯linen/, [ˈt̪o̞i̯s̠ˌpuo̞̯line̞n]
  • Rhymes: -uolinen
  • Hyphenation(key): tois‧puoli‧nen

Adjective

[edit]

toispuolinen (comparative toispuolisempi, superlative toispuolisin)

  1. one-sided, lopsided

Declension

[edit]
Inflection of toispuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toispuolinen toispuoliset
genitive toispuolisen toispuolisten
toispuolisien
partitive toispuolista toispuolisia
illative toispuoliseen toispuolisiin
singular plural
nominative toispuolinen toispuoliset
accusative nom. toispuolinen toispuoliset
gen. toispuolisen
genitive toispuolisen toispuolisten
toispuolisien
partitive toispuolista toispuolisia
inessive toispuolisessa toispuolisissa
elative toispuolisesta toispuolisista
illative toispuoliseen toispuolisiin
adessive toispuolisella toispuolisilla
ablative toispuoliselta toispuolisilta
allative toispuoliselle toispuolisille
essive toispuolisena toispuolisina
translative toispuoliseksi toispuolisiksi
abessive toispuolisetta toispuolisitta
instructive toispuolisin
comitative toispuolisine
Possessive forms of toispuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]