Jump to content

toiseuttaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

toiseuttaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtoi̯seutːɑminen/, [ˈt̪o̞i̯s̠e̞ˌut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): toi‧se‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

toiseuttaminen

  1. verbal noun of toiseuttaa
    1. (psychology) othering

Declension

[edit]
Inflection of toiseuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toiseuttaminen toiseuttamiset
genitive toiseuttamisen toiseuttamisten
toiseuttamisien
partitive toiseuttamista toiseuttamisia
illative toiseuttamiseen toiseuttamisiin
singular plural
nominative toiseuttaminen toiseuttamiset
accusative nom. toiseuttaminen toiseuttamiset
gen. toiseuttamisen
genitive toiseuttamisen toiseuttamisten
toiseuttamisien
partitive toiseuttamista toiseuttamisia
inessive toiseuttamisessa toiseuttamisissa
elative toiseuttamisesta toiseuttamisista
illative toiseuttamiseen toiseuttamisiin
adessive toiseuttamisella toiseuttamisilla
ablative toiseuttamiselta toiseuttamisilta
allative toiseuttamiselle toiseuttamisille
essive toiseuttamisena toiseuttamisina
translative toiseuttamiseksi toiseuttamisiksi
abessive toiseuttamisetta toiseuttamisitta
instructive toiseuttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of toiseuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
[edit]