soistua

Finnish

Etymology

soistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoi̯stuɑˣ/, [ˈs̠o̞i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oistuɑ
• Hyphenation^(key): sois‧tua

Verb

soistua

1. (intransitive) to turn into a marsh

Conjugation

Inflection of soistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soistun	en soistu	1st sing.	olen soistunut	en ole soistunut
2nd sing.		soistut	et soistu	2nd sing.	olet soistunut	et ole soistunut
3rd sing.		soistuu	ei soistu	3rd sing.	on soistunut	ei ole soistunut
1st plur.		soistumme	emme soistu	1st plur.	olemme soistuneet	emme ole soistuneet
2nd plur.		soistutte	ette soistu	2nd plur.	olette soistuneet	ette ole soistuneet
3rd plur.		soistuvat	eivät soistu	3rd plur.	ovat soistuneet	eivät ole soistuneet
passive		soistutaan	ei soistuta	passive	on soistuttu	ei ole soistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soistuin	en soistunut	1st sing.	olin soistunut	en ollut soistunut
2nd sing.		soistuit	et soistunut	2nd sing.	olit soistunut	et ollut soistunut
3rd sing.		soistui	ei soistunut	3rd sing.	oli soistunut	ei ollut soistunut
1st plur.		soistuimme	emme soistuneet	1st plur.	olimme soistuneet	emme olleet soistuneet
2nd plur.		soistuitte	ette soistuneet	2nd plur.	olitte soistuneet	ette olleet soistuneet
3rd plur.		soistuivat	eivät soistuneet	3rd plur.	olivat soistuneet	eivät olleet soistuneet
passive		soistuttiin	ei soistuttu	passive	oli soistuttu	ei ollut soistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soistuisin	en soistuisi	1st sing.	olisin soistunut	en olisi soistunut
2nd sing.		soistuisit	et soistuisi	2nd sing.	olisit soistunut	et olisi soistunut
3rd sing.		soistuisi	ei soistuisi	3rd sing.	olisi soistunut	ei olisi soistunut
1st plur.		soistuisimme	emme soistuisi	1st plur.	olisimme soistuneet	emme olisi soistuneet
2nd plur.		soistuisitte	ette soistuisi	2nd plur.	olisitte soistuneet	ette olisi soistuneet
3rd plur.		soistuisivat	eivät soistuisi	3rd plur.	olisivat soistuneet	eivät olisi soistuneet
passive		soistuttaisiin	ei soistuttaisi	passive	olisi soistuttu	ei olisi soistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		soistu	älä soistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		soistukoon	älköön soistuko	3rd sing.	olkoon soistunut	älköön olko soistunut
1st plur.		soistukaamme	älkäämme soistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		soistukaa	älkää soistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		soistukoot	älkööt soistuko	3rd plur.	olkoot soistuneet	älkööt olko soistuneet
passive		soistuttakoon	älköön soistuttako	passive	olkoon soistuttu	älköön olko soistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soistunen	en soistune	1st sing.	lienen soistunut	en liene soistunut
2nd sing.		soistunet	et soistune	2nd sing.	lienet soistunut	et liene soistunut
3rd sing.		soistunee	ei soistune	3rd sing.	lienee soistunut	ei liene soistunut
1st plur.		soistunemme	emme soistune	1st plur.	lienemme soistuneet	emme liene soistuneet
2nd plur.		soistunette	ette soistune	2nd plur.	lienette soistuneet	ette liene soistuneet
3rd plur.		soistunevat	eivät soistune	3rd plur.	lienevät soistuneet	eivät liene soistuneet
passive		soistuttaneen	ei soistuttane	passive	lienee soistuttu	ei liene soistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		soistua		present	soistuva	soistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st soistuakseni soistuaksemme 2nd soistuaksesi soistuaksenne 3rd soistuakseen soistuaksensa		past	soistunut	soistuttu
2nd	inessive2	soistuessa	soistuttaessa	agent4	soistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st soistuessani soistuessamme 2nd soistuessasi soistuessanne 3rd soistuessaan soistuessansa		negative	soistumaton
	instructive	soistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	soistumassa	—
	elative	soistumasta	—
	illative	soistumaan	—
	adessive	soistumalla	—
	abessive	soistumatta	—
	instructive	soistuman	soistuttaman
4th3	verbal noun	soistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st soistumaisillani soistumaisillamme 2nd soistumaisillasi soistumaisillanne 3rd soistumaisillaan soistumaisillansa

Derived terms

• soistuma
• soistuminen

 

Related terms

• soistaa (transitive)

Further reading

• “soistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• uitossa