sointua

Finnish

Etymology 1

soi- +‎ -ntua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoi̯ntuɑˣ/, [ˈs̠o̞i̯n̪t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ointuɑ
• Hyphenation^(key): soin‧tua

Verb

sointua

1. (intransitive, music) to harmonize, to tune

Conjugation

Inflection of sointua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soinnun	en soinnu	1st sing.	olen sointunut	en ole sointunut
2nd sing.		soinnut	et soinnu	2nd sing.	olet sointunut	et ole sointunut
3rd sing.		sointuu	ei soinnu	3rd sing.	on sointunut	ei ole sointunut
1st plur.		soinnumme	emme soinnu	1st plur.	olemme sointuneet	emme ole sointuneet
2nd plur.		soinnutte	ette soinnu	2nd plur.	olette sointuneet	ette ole sointuneet
3rd plur.		sointuvat	eivät soinnu	3rd plur.	ovat sointuneet	eivät ole sointuneet
passive		soinnutaan	ei soinnuta	passive	on soinnuttu	ei ole soinnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soinnuin	en sointunut	1st sing.	olin sointunut	en ollut sointunut
2nd sing.		soinnuit	et sointunut	2nd sing.	olit sointunut	et ollut sointunut
3rd sing.		sointui	ei sointunut	3rd sing.	oli sointunut	ei ollut sointunut
1st plur.		soinnuimme	emme sointuneet	1st plur.	olimme sointuneet	emme olleet sointuneet
2nd plur.		soinnuitte	ette sointuneet	2nd plur.	olitte sointuneet	ette olleet sointuneet
3rd plur.		sointuivat	eivät sointuneet	3rd plur.	olivat sointuneet	eivät olleet sointuneet
passive		soinnuttiin	ei soinnuttu	passive	oli soinnuttu	ei ollut soinnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sointuisin	en sointuisi	1st sing.	olisin sointunut	en olisi sointunut
2nd sing.		sointuisit	et sointuisi	2nd sing.	olisit sointunut	et olisi sointunut
3rd sing.		sointuisi	ei sointuisi	3rd sing.	olisi sointunut	ei olisi sointunut
1st plur.		sointuisimme	emme sointuisi	1st plur.	olisimme sointuneet	emme olisi sointuneet
2nd plur.		sointuisitte	ette sointuisi	2nd plur.	olisitte sointuneet	ette olisi sointuneet
3rd plur.		sointuisivat	eivät sointuisi	3rd plur.	olisivat sointuneet	eivät olisi sointuneet
passive		soinnuttaisiin	ei soinnuttaisi	passive	olisi soinnuttu	ei olisi soinnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		soinnu	älä soinnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sointukoon	älköön sointuko	3rd sing.	olkoon sointunut	älköön olko sointunut
1st plur.		sointukaamme	älkäämme sointuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sointukaa	älkää sointuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sointukoot	älkööt sointuko	3rd plur.	olkoot sointuneet	älkööt olko sointuneet
passive		soinnuttakoon	älköön soinnuttako	passive	olkoon soinnuttu	älköön olko soinnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sointunen	en sointune	1st sing.	lienen sointunut	en liene sointunut
2nd sing.		sointunet	et sointune	2nd sing.	lienet sointunut	et liene sointunut
3rd sing.		sointunee	ei sointune	3rd sing.	lienee sointunut	ei liene sointunut
1st plur.		sointunemme	emme sointune	1st plur.	lienemme sointuneet	emme liene sointuneet
2nd plur.		sointunette	ette sointune	2nd plur.	lienette sointuneet	ette liene sointuneet
3rd plur.		sointunevat	eivät sointune	3rd plur.	lienevät sointuneet	eivät liene sointuneet
passive		soinnuttaneen	ei soinnuttane	passive	lienee soinnuttu	ei liene soinnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sointua		present	sointuva	soinnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sointuakseni sointuaksemme 2nd sointuaksesi sointuaksenne 3rd sointuakseen sointuaksensa		past	sointunut	soinnuttu
2nd	inessive2	sointuessa	soinnuttaessa	agent4	sointuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sointuessani sointuessamme 2nd sointuessasi sointuessanne 3rd sointuessaan sointuessansa		negative	sointumaton
	instructive	sointuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	sointumassa	—
	elative	sointumasta	—
	illative	sointumaan	—
	adessive	sointumalla	—
	abessive	sointumatta	—
	instructive	sointuman	soinnuttaman
4th3	verbal noun	sointuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sointumaisillani sointumaisillamme 2nd sointumaisillasi sointumaisillanne 3rd sointumaisillaan sointumaisillansa

Derived terms

• soinnahtaa
• sointu
• sointuminen

 

Further reading

• “sointua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoi̯ntuɑ/, [ˈs̠o̞i̯n̪t̪uɑ̝]
• Rhymes: -ointuɑ
• Hyphenation^(key): soin‧tua

Noun

sointua

1. partitive singular of sointu

Anagrams

• isontua, suotani