sinkoilla

Finnish

Etymology

singota +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsiŋkoi̯lːɑˣ/, [ˈs̠iŋko̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iŋkoilːɑ
• Hyphenation^(key): sin‧koil‧la

Verb

sinkoilla

1. to catapult or fly around

Conjugation

Inflection of sinkoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkoilen	en sinkoile	1st sing.	olen sinkoillut	en ole sinkoillut
2nd sing.		sinkoilet	et sinkoile	2nd sing.	olet sinkoillut	et ole sinkoillut
3rd sing.		sinkoilee	ei sinkoile	3rd sing.	on sinkoillut	ei ole sinkoillut
1st plur.		sinkoilemme	emme sinkoile	1st plur.	olemme sinkoilleet	emme ole sinkoilleet
2nd plur.		sinkoilette	ette sinkoile	2nd plur.	olette sinkoilleet	ette ole sinkoilleet
3rd plur.		sinkoilevat	eivät sinkoile	3rd plur.	ovat sinkoilleet	eivät ole sinkoilleet
passive		sinkoillaan	ei sinkoilla	passive	on sinkoiltu	ei ole sinkoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkoilin	en sinkoillut	1st sing.	olin sinkoillut	en ollut sinkoillut
2nd sing.		sinkoilit	et sinkoillut	2nd sing.	olit sinkoillut	et ollut sinkoillut
3rd sing.		sinkoili	ei sinkoillut	3rd sing.	oli sinkoillut	ei ollut sinkoillut
1st plur.		sinkoilimme	emme sinkoilleet	1st plur.	olimme sinkoilleet	emme olleet sinkoilleet
2nd plur.		sinkoilitte	ette sinkoilleet	2nd plur.	olitte sinkoilleet	ette olleet sinkoilleet
3rd plur.		sinkoilivat	eivät sinkoilleet	3rd plur.	olivat sinkoilleet	eivät olleet sinkoilleet
passive		sinkoiltiin	ei sinkoiltu	passive	oli sinkoiltu	ei ollut sinkoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkoilisin	en sinkoilisi	1st sing.	olisin sinkoillut	en olisi sinkoillut
2nd sing.		sinkoilisit	et sinkoilisi	2nd sing.	olisit sinkoillut	et olisi sinkoillut
3rd sing.		sinkoilisi	ei sinkoilisi	3rd sing.	olisi sinkoillut	ei olisi sinkoillut
1st plur.		sinkoilisimme	emme sinkoilisi	1st plur.	olisimme sinkoilleet	emme olisi sinkoilleet
2nd plur.		sinkoilisitte	ette sinkoilisi	2nd plur.	olisitte sinkoilleet	ette olisi sinkoilleet
3rd plur.		sinkoilisivat	eivät sinkoilisi	3rd plur.	olisivat sinkoilleet	eivät olisi sinkoilleet
passive		sinkoiltaisiin	ei sinkoiltaisi	passive	olisi sinkoiltu	ei olisi sinkoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sinkoile	älä sinkoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sinkoilkoon	älköön sinkoilko	3rd sing.	olkoon sinkoillut	älköön olko sinkoillut
1st plur.		sinkoilkaamme	älkäämme sinkoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sinkoilkaa	älkää sinkoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sinkoilkoot	älkööt sinkoilko	3rd plur.	olkoot sinkoilleet	älkööt olko sinkoilleet
passive		sinkoiltakoon	älköön sinkoiltako	passive	olkoon sinkoiltu	älköön olko sinkoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sinkoillen	en sinkoille	1st sing.	lienen sinkoillut	en liene sinkoillut
2nd sing.		sinkoillet	et sinkoille	2nd sing.	lienet sinkoillut	et liene sinkoillut
3rd sing.		sinkoillee	ei sinkoille	3rd sing.	lienee sinkoillut	ei liene sinkoillut
1st plur.		sinkoillemme	emme sinkoille	1st plur.	lienemme sinkoilleet	emme liene sinkoilleet
2nd plur.		sinkoillette	ette sinkoille	2nd plur.	lienette sinkoilleet	ette liene sinkoilleet
3rd plur.		sinkoillevat	eivät sinkoille	3rd plur.	lienevät sinkoilleet	eivät liene sinkoilleet
passive		sinkoiltaneen	ei sinkoiltane	passive	lienee sinkoiltu	ei liene sinkoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sinkoilla		present	sinkoileva	sinkoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sinkoillakseni sinkoillaksemme 2nd sinkoillaksesi sinkoillaksenne 3rd sinkoillakseen sinkoillaksensa		past	sinkoillut	sinkoiltu
2nd	inessive2	sinkoillessa	sinkoiltaessa	agent4	sinkoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sinkoillessani sinkoillessamme 2nd sinkoillessasi sinkoillessanne 3rd sinkoillessaan sinkoillessansa		negative	sinkoilematon
	instructive	sinkoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	sinkoilemassa	—
	elative	sinkoilemasta	—
	illative	sinkoilemaan	—
	adessive	sinkoilemalla	—
	abessive	sinkoilematta	—
	instructive	sinkoileman	sinkoiltaman
4th3	verbal noun	sinkoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sinkoilemaisillani sinkoilemaisillamme 2nd sinkoilemaisillasi sinkoilemaisillanne 3rd sinkoilemaisillaan sinkoilemaisillansa

Further reading

• “sinkoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03