Jump to content

ripittäminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ripittää +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈripitːæminen/, [ˈripit̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Hyphenation(key): ri‧pit‧tä‧mi‧nen

Noun

[edit]

ripittäminen

  1. verbal noun of ripittää
    1. shriving

Declension

[edit]
Inflection of ripittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ripittäminen ripittämiset
genitive ripittämisen ripittämisten
ripittämisien
partitive ripittämistä ripittämisiä
illative ripittämiseen ripittämisiin
singular plural
nominative ripittäminen ripittämiset
accusative nom. ripittäminen ripittämiset
gen. ripittämisen
genitive ripittämisen ripittämisten
ripittämisien
partitive ripittämistä ripittämisiä
inessive ripittämisessä ripittämisissä
elative ripittämisestä ripittämisistä
illative ripittämiseen ripittämisiin
adessive ripittämisellä ripittämisillä
ablative ripittämiseltä ripittämisiltä
allative ripittämiselle ripittämisille
essive ripittämisenä ripittämisinä
translative ripittämiseksi ripittämisiksi
abessive ripittämisettä ripittämisittä
instructive ripittämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ripittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)