riiailla

Finnish

Etymology

riiata +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriː.ɑi̯lːɑˣ/, [ˈriː.ɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -iːɑilːɑ
• Hyphenation^(key): rii‧ail‧la

Verb

riiailla

1. frequentative of riiata (“to date (to take on a series of dates)”)

Conjugation

Inflection of riiailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riiailen	en riiaile	1st sing.	olen riiaillut	en ole riiaillut
2nd sing.		riiailet	et riiaile	2nd sing.	olet riiaillut	et ole riiaillut
3rd sing.		riiailee	ei riiaile	3rd sing.	on riiaillut	ei ole riiaillut
1st plur.		riiailemme	emme riiaile	1st plur.	olemme riiailleet	emme ole riiailleet
2nd plur.		riiailette	ette riiaile	2nd plur.	olette riiailleet	ette ole riiailleet
3rd plur.		riiailevat	eivät riiaile	3rd plur.	ovat riiailleet	eivät ole riiailleet
passive		riiaillaan	ei riiailla	passive	on riiailtu	ei ole riiailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riiailin	en riiaillut	1st sing.	olin riiaillut	en ollut riiaillut
2nd sing.		riiailit	et riiaillut	2nd sing.	olit riiaillut	et ollut riiaillut
3rd sing.		riiaili	ei riiaillut	3rd sing.	oli riiaillut	ei ollut riiaillut
1st plur.		riiailimme	emme riiailleet	1st plur.	olimme riiailleet	emme olleet riiailleet
2nd plur.		riiailitte	ette riiailleet	2nd plur.	olitte riiailleet	ette olleet riiailleet
3rd plur.		riiailivat	eivät riiailleet	3rd plur.	olivat riiailleet	eivät olleet riiailleet
passive		riiailtiin	ei riiailtu	passive	oli riiailtu	ei ollut riiailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riiailisin	en riiailisi	1st sing.	olisin riiaillut	en olisi riiaillut
2nd sing.		riiailisit	et riiailisi	2nd sing.	olisit riiaillut	et olisi riiaillut
3rd sing.		riiailisi	ei riiailisi	3rd sing.	olisi riiaillut	ei olisi riiaillut
1st plur.		riiailisimme	emme riiailisi	1st plur.	olisimme riiailleet	emme olisi riiailleet
2nd plur.		riiailisitte	ette riiailisi	2nd plur.	olisitte riiailleet	ette olisi riiailleet
3rd plur.		riiailisivat	eivät riiailisi	3rd plur.	olisivat riiailleet	eivät olisi riiailleet
passive		riiailtaisiin	ei riiailtaisi	passive	olisi riiailtu	ei olisi riiailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riiaile	älä riiaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riiailkoon	älköön riiailko	3rd sing.	olkoon riiaillut	älköön olko riiaillut
1st plur.		riiailkaamme	älkäämme riiailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		riiailkaa	älkää riiailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riiailkoot	älkööt riiailko	3rd plur.	olkoot riiailleet	älkööt olko riiailleet
passive		riiailtakoon	älköön riiailtako	passive	olkoon riiailtu	älköön olko riiailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riiaillen	en riiaille	1st sing.	lienen riiaillut	en liene riiaillut
2nd sing.		riiaillet	et riiaille	2nd sing.	lienet riiaillut	et liene riiaillut
3rd sing.		riiaillee	ei riiaille	3rd sing.	lienee riiaillut	ei liene riiaillut
1st plur.		riiaillemme	emme riiaille	1st plur.	lienemme riiailleet	emme liene riiailleet
2nd plur.		riiaillette	ette riiaille	2nd plur.	lienette riiailleet	ette liene riiailleet
3rd plur.		riiaillevat	eivät riiaille	3rd plur.	lienevät riiailleet	eivät liene riiailleet
passive		riiailtaneen	ei riiailtane	passive	lienee riiailtu	ei liene riiailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riiailla		present	riiaileva	riiailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riiaillakseni riiaillaksemme 2nd riiaillaksesi riiaillaksenne 3rd riiaillakseen riiaillaksensa		past	riiaillut	riiailtu
2nd	inessive2	riiaillessa	riiailtaessa	agent4	riiailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riiaillessani riiaillessamme 2nd riiaillessasi riiaillessanne 3rd riiaillessaan riiaillessansa		negative	riiailematon
	instructive	riiaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	riiailemassa	—
	elative	riiailemasta	—
	illative	riiailemaan	—
	adessive	riiailemalla	—
	abessive	riiailematta	—
	instructive	riiaileman	riiailtaman
4th3	verbal noun	riiaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riiailemaisillani riiailemaisillamme 2nd riiailemaisillasi riiailemaisillanne 3rd riiailemaisillaan riiailemaisillansa

Further reading

• “riiailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03