praavittaa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian править (pravitʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈprɑːʋitːɑː/, [ˈprɑːʋətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈprɑːʋitːɑː/, [ˈprɑːʋitːɑː]
• Rhymes: -ɑːʋitːɑː
• Hyphenation: praa‧vit‧taa

Verb

praavittaa

1. (transitive) to correct
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Tämän kirjan käsikirjutoksen tarkasti professora D. V. Bubrih ja antoi nevvoja, kummat avittivat kirjast praavittaa monikkaita defektoja.

     Professor D. V. Bubrikh checked the manuscript of this book and gave pieces of advice, which helped to correct some defects from the book.

   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 2:

     Tämä oppikirja ono praavitettu stabilioppikirjan mukkaa, lastu 1933 i 1934 voosiil.

     This textbook is corrected from the standard textbook published in the years 1933 and 1934.

2. (transitive) to heal

Conjugation

Conjugation of praavittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	praavitan	en praavita	1st singular	oon praavittant, oon praavittanut	en oo praavittant, en oo praavittanut
2nd singular	praavitat	et praavita	2nd singular	oot praavittant, oot praavittanut	et oo praavittant, et oo praavittanut
3rd singular	praavittaa	ei praavita	3rd singular	ono praavittant, ono praavittanut	ei oo praavittant, ei oo praavittanut
1st plural	praavitamma	emmä praavita	1st plural	oomma praavittanneet	emmä oo praavittanneet
2nd plural	praavitatta	että praavita	2nd plural	ootta praavittanneet	että oo praavittanneet
3rd plural	praavittaat1), praavittavat2), praavitettaa	evät praavita, ei praaviteta	3rd plural	ovat praavittanneet	evät oo praavittanneet, ei oo praavitettu
impersonal	praavitettaa	ei praaviteta	impersonal	ono praavitettu	ei oo praavitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	praavitin	en praavittant, en praavittanut	1st singular	olin praavittant, olin praavittanut	en olt praavittant, en olt praavittanut
2nd singular	praavitit	et praavittant, et praavittanut	2nd singular	olit praavittant, olit praavittanut	et olt praavittant, et olt praavittanut
3rd singular	praavitti	ei praavittant, ei praavittanut	3rd singular	oli praavittant, oli praavittanut	ei olt praavittant, ei olt praavittanut
1st plural	praavitimma	emmä praavittanneet	1st plural	olimma praavittanneet	emmä olleet praavittanneet
2nd plural	praavititta	että praavittanneet	2nd plural	olitta praavittanneet	että olleet praavittanneet
3rd plural	praavittiit1), praavittivat2), praavitettii	evät praavittanneet, ei praavitettu	3rd plural	olivat praavittanneet	evät olleet praavittanneet, ei olt praavitettu
impersonal	praavitettii	ei praavitettu	impersonal	oli praavitettu	ei olt praavitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	praavittaisin	en praavittais	1st singular	olisin praavittant, olisin praavittanut	en olis praavittant, en olis praavittanut
2nd singular	praavittaisit, praavittaist1)	et praavittais	2nd singular	olisit praavittant, olisit praavittanut	et olis praavittant, et olis praavittanut
3rd singular	praavittais	ei praavittais	3rd singular	olis praavittant, olis praavittanut	ei olis praavittant, ei olis praavittanut
1st plural	praavittaisimma	emmä praavittais	1st plural	olisimma praavittanneet	emmä olis praavittanneet
2nd plural	praavittaisitta	että praavittais	2nd plural	olisitta praavittanneet	että olis praavittanneet
3rd plural	praavittaisiit1), praavittaisivat2), praavitettais	evät praavittais, ei praavitettais	3rd plural	olisivat praavittanneet	evät olis praavittanneet, ei olis praavitettu
impersonal	praavitettais	ei praavitettais	impersonal	olis praavitettu	ei olis praavitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	praavita	elä praavita	2nd singular	oo praavittant, oo praavittanut	elä oo praavittant, elä oo praavittanut
3rd singular	praavittakkoo	elköö praavittako	3rd singular	olkoo praavittant, olkoo praavittanut	elköö olko praavittant, elköö olko praavittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	praavittakkaa	elkää praavittako	2nd plural	olkaa praavittanneet	elkää olko praavittanneet
3rd plural	praavittakkoot	elkööt praavittako, elköö praavitettako	3rd plural	olkoot praavittanneet	elkööt olko praavittanneet, elköö olko praavitettu
impersonal	praavitettakoo	elköö praavitettako	impersonal	olkoo praavitettu	elköö olko praavitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	praavittanen	en praavittane
2nd singular	praavittanet	et praavittane
3rd singular	praavittannoo	ei praavittane
1st plural	praavittanemma	emmä praavittane
2nd plural	praavittanetta	että praavittane
3rd plural	praavittannoot	evät praavittane, ei praavitettane
impersonal	praavitettanoo	ei praavitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		praavittaa	present	praavittava	praavitettava
2nd	inessive	praavittaes	past	praavittant, praavittanut	praavitettu
	instructive	praavittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (praavittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	praavittammaa
	inessive	praavittamas
	elative	praavittamast
	abessive	praavittamata
4th	nominative	praavittamiin
	partitive	praavittamista, praavittamist

Derived terms

• praavihua
• praavitos

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 429