pirskauttaa

Finnish

Etymology

pirska- +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpirskɑutːɑːˣ/, [ˈpirs̠kɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Hyphenation^(key): pirs‧ka‧ut‧taa

Verb

pirskauttaa

1. (transitive) to quickly throw or drop some liquid, to dash

Conjugation

Inflection of pirskauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pirskautan	en pirskauta	1st sing.	olen pirskauttanut	en ole pirskauttanut
2nd sing.		pirskautat	et pirskauta	2nd sing.	olet pirskauttanut	et ole pirskauttanut
3rd sing.		pirskauttaa	ei pirskauta	3rd sing.	on pirskauttanut	ei ole pirskauttanut
1st plur.		pirskautamme	emme pirskauta	1st plur.	olemme pirskauttaneet	emme ole pirskauttaneet
2nd plur.		pirskautatte	ette pirskauta	2nd plur.	olette pirskauttaneet	ette ole pirskauttaneet
3rd plur.		pirskauttavat	eivät pirskauta	3rd plur.	ovat pirskauttaneet	eivät ole pirskauttaneet
passive		pirskautetaan	ei pirskauteta	passive	on pirskautettu	ei ole pirskautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pirskautin	en pirskauttanut	1st sing.	olin pirskauttanut	en ollut pirskauttanut
2nd sing.		pirskautit	et pirskauttanut	2nd sing.	olit pirskauttanut	et ollut pirskauttanut
3rd sing.		pirskautti	ei pirskauttanut	3rd sing.	oli pirskauttanut	ei ollut pirskauttanut
1st plur.		pirskautimme	emme pirskauttaneet	1st plur.	olimme pirskauttaneet	emme olleet pirskauttaneet
2nd plur.		pirskautitte	ette pirskauttaneet	2nd plur.	olitte pirskauttaneet	ette olleet pirskauttaneet
3rd plur.		pirskauttivat	eivät pirskauttaneet	3rd plur.	olivat pirskauttaneet	eivät olleet pirskauttaneet
passive		pirskautettiin	ei pirskautettu	passive	oli pirskautettu	ei ollut pirskautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pirskauttaisin	en pirskauttaisi	1st sing.	olisin pirskauttanut	en olisi pirskauttanut
2nd sing.		pirskauttaisit	et pirskauttaisi	2nd sing.	olisit pirskauttanut	et olisi pirskauttanut
3rd sing.		pirskauttaisi	ei pirskauttaisi	3rd sing.	olisi pirskauttanut	ei olisi pirskauttanut
1st plur.		pirskauttaisimme	emme pirskauttaisi	1st plur.	olisimme pirskauttaneet	emme olisi pirskauttaneet
2nd plur.		pirskauttaisitte	ette pirskauttaisi	2nd plur.	olisitte pirskauttaneet	ette olisi pirskauttaneet
3rd plur.		pirskauttaisivat	eivät pirskauttaisi	3rd plur.	olisivat pirskauttaneet	eivät olisi pirskauttaneet
passive		pirskautettaisiin	ei pirskautettaisi	passive	olisi pirskautettu	ei olisi pirskautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		pirskauta	älä pirskauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		pirskauttakoon	älköön pirskauttako	3rd sing.	olkoon pirskauttanut	älköön olko pirskauttanut
1st plur.		pirskauttakaamme	älkäämme pirskauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		pirskauttakaa	älkää pirskauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		pirskauttakoot	älkööt pirskauttako	3rd plur.	olkoot pirskauttaneet	älkööt olko pirskauttaneet
passive		pirskautettakoon	älköön pirskautettako	passive	olkoon pirskautettu	älköön olko pirskautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		pirskauttanen	en pirskauttane	1st sing.	lienen pirskauttanut	en liene pirskauttanut
2nd sing.		pirskauttanet	et pirskauttane	2nd sing.	lienet pirskauttanut	et liene pirskauttanut
3rd sing.		pirskauttanee	ei pirskauttane	3rd sing.	lienee pirskauttanut	ei liene pirskauttanut
1st plur.		pirskauttanemme	emme pirskauttane	1st plur.	lienemme pirskauttaneet	emme liene pirskauttaneet
2nd plur.		pirskauttanette	ette pirskauttane	2nd plur.	lienette pirskauttaneet	ette liene pirskauttaneet
3rd plur.		pirskauttanevat	eivät pirskauttane	3rd plur.	lienevät pirskauttaneet	eivät liene pirskauttaneet
passive		pirskautettaneen	ei pirskautettane	passive	lienee pirskautettu	ei liene pirskautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		pirskauttaa		present	pirskauttava	pirskautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st pirskauttaakseni pirskauttaaksemme 2nd pirskauttaaksesi pirskauttaaksenne 3rd pirskauttaakseen pirskauttaaksensa		past	pirskauttanut	pirskautettu
2nd	inessive2	pirskauttaessa	pirskautettaessa	agent4	pirskauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st pirskauttaessani pirskauttaessamme 2nd pirskauttaessasi pirskauttaessanne 3rd pirskauttaessaan pirskauttaessansa		negative	pirskauttamaton
	instructive	pirskauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form pirskauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	pirskauttamassa	—
	elative	pirskauttamasta	—
	illative	pirskauttamaan	—
	adessive	pirskauttamalla	—
	abessive	pirskauttamatta	—
	instructive	pirskauttaman	pirskautettaman
4th3	verbal noun	pirskauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st pirskauttamaisillani pirskauttamaisillamme 2nd pirskauttamaisillasi pirskauttamaisillanne 3rd pirskauttamaisillaan pirskauttamaisillansa

Further reading

• “pirskauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• ratsupaikat