Jump to content

pienokainen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

pieno- +‎ -kainen; compare pienoinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpie̯nokɑi̯nen/, [ˈpie̞̯no̞ˌkɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Hyphenation(key): pie‧no‧kai‧nen

Noun

[edit]

pienokainen

  1. little one (young child)

Declension

[edit]
Inflection of pienokainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pienokainen pienokaiset
genitive pienokaisen pienokaisten
pienokaisien
partitive pienokaista pienokaisia
illative pienokaiseen pienokaisiin
singular plural
nominative pienokainen pienokaiset
accusative nom. pienokainen pienokaiset
gen. pienokaisen
genitive pienokaisen pienokaisten
pienokaisien
partitive pienokaista pienokaisia
inessive pienokaisessa pienokaisissa
elative pienokaisesta pienokaisista
illative pienokaiseen pienokaisiin
adessive pienokaisella pienokaisilla
ablative pienokaiselta pienokaisilta
allative pienokaiselle pienokaisille
essive pienokaisena pienokaisina
translative pienokaiseksi pienokaisiksi
abessive pienokaisetta pienokaisitta
instructive pienokaisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pienokainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Synonyms

[edit]

Further reading

[edit]