Jump to content

perustuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

perustua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈperustuminen/, [ˈpe̞rus̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): pe‧rus‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

perustuminen

  1. verbal noun of perustua
    1. being based on

Declension

[edit]
Inflection of perustuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative perustuminen perustumiset
genitive perustumisen perustumisten
perustumisien
partitive perustumista perustumisia
illative perustumiseen perustumisiin
singular plural
nominative perustuminen perustumiset
accusative nom. perustuminen perustumiset
gen. perustumisen
genitive perustumisen perustumisten
perustumisien
partitive perustumista perustumisia
inessive perustumisessa perustumisissa
elative perustumisesta perustumisista
illative perustumiseen perustumisiin
adessive perustumisella perustumisilla
ablative perustumiselta perustumisilta
allative perustumiselle perustumisille
essive perustumisena perustumisina
translative perustumiseksi perustumisiksi
abessive perustumisetta perustumisitta
instructive perustumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of perustuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)