penne

See also: Penne and penné

English

penne

Etymology

Borrowed from Italian penne, plural of penna.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɛneɪ/

Noun

penne (uncountable)

1. A type of short, diagonally cut pasta.

Related terms

• penne alla vodka
• penne rigate

 

Translations

type of pasta

• Chinese:

  Cantonese: 長通粉／长通粉 (coeng⁴ tung¹ fan²)

• Italian: penne (it) f pl
• Japanese: ペンネ (penne)
• Portuguese: penne
• Turkish: kalem makarna
• Vietnamese: mì ống, mì hình ống

Danish

Pronunciation

• IPA^(key): /pɛnə/, [ˈpʰɛnə]

Noun

penne c

1. indefinite plural of pen

Finnish

Etymology

< Italian penne

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpenːe/, [ˈpe̞nːe̞]
• Rhymes: -enːe
• Hyphenation^(key): pen‧ne

Noun

penne

1. penne (pasta)

Declension

Inflection of penne (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative		penne	pennet
genitive		pennen	pennejen
partitive		penneä	pennejä
illative		penneen	penneihin
		singular	plural
nominative		penne	pennet
accusative	nom.	penne	pennet
	gen.	pennen
genitive		pennen	pennejen pennein rare
partitive		penneä	pennejä
inessive		pennessä	penneissä
elative		pennestä	penneistä
illative		penneen	penneihin
adessive		pennellä	penneillä
ablative		penneltä	penneiltä
allative		pennelle	penneille
essive		pennenä	penneinä
translative		penneksi	penneiksi
abessive		pennettä	penneittä
instructive		—	pennein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of penne (Kotus type 8/nalle, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative penneni penneni accusative nom. penneni penneni gen. penneni genitive penneni pennejeni penneini rare partitive penneäni pennejäni inessive pennessäni penneissäni elative pennestäni penneistäni illative penneeni penneihini adessive pennelläni penneilläni ablative penneltäni penneiltäni allative pennelleni penneilleni essive pennenäni penneinäni translative pennekseni penneikseni abessive pennettäni penneittäni instructive — — comitative — penneineni second-person singular possessor singular plural nominative pennesi pennesi accusative nom. pennesi pennesi gen. pennesi genitive pennesi pennejesi penneisi rare partitive penneäsi pennejäsi inessive pennessäsi penneissäsi elative pennestäsi penneistäsi illative penneesi penneihisi adessive pennelläsi penneilläsi ablative penneltäsi penneiltäsi allative pennellesi penneillesi essive pennenäsi penneinäsi translative penneksesi penneiksesi abessive pennettäsi penneittäsi instructive — — comitative — penneinesi first-person plural possessor singular plural nominative pennemme pennemme accusative nom. pennemme pennemme gen. pennemme genitive pennemme pennejemme penneimme rare partitive penneämme pennejämme inessive pennessämme penneissämme elative pennestämme penneistämme illative penneemme penneihimme adessive pennellämme penneillämme ablative penneltämme penneiltämme allative pennellemme penneillemme essive pennenämme penneinämme translative penneksemme penneiksemme abessive pennettämme penneittämme instructive — — comitative — penneinemme second-person plural possessor singular plural nominative pennenne pennenne accusative nom. pennenne pennenne gen. pennenne genitive pennenne pennejenne penneinne rare partitive penneänne pennejänne inessive pennessänne penneissänne elative pennestänne penneistänne illative penneenne penneihinne adessive pennellänne penneillänne ablative penneltänne penneiltänne allative pennellenne penneillenne essive pennenänne penneinänne translative penneksenne penneiksenne abessive pennettänne penneittänne instructive — — comitative — penneinenne third-person possessor singular plural nominative pennensä pennensä accusative nom. pennensä pennensä gen. pennensä genitive pennensä pennejensä penneinsä rare partitive penneään penneänsä pennejään pennejänsä inessive pennessään pennessänsä penneissään penneissänsä elative pennestään pennestänsä penneistään penneistänsä illative penneensä penneihinsä adessive pennellään pennellänsä penneillään penneillänsä ablative penneltään penneltänsä penneiltään penneiltänsä allative pennelleen pennellensä penneilleen penneillensä essive pennenään pennenänsä penneinään penneinänsä translative pennekseen penneksensä penneikseen penneiksensä abessive pennettään pennettänsä penneittään penneittänsä instructive — — comitative — penneineen penneinensä

Derived terms

compounds

• pennepasta

 

French

Etymology

Inherited from Old French penne f, from Latin pinna f, penna f, from Proto-Italic *petnā, from Proto-Indo-European *péth₂r̥ ~ pth₂én- (“feather, wing”).

Doublet of panne. See also pinacle–panache.

Pronunciation

• IPA^(key): /pɛn/

• Audio:

  (file)

• Homophones: peine, peinent, pêne, pennes

Noun

penne f (plural pennes)

1. large feather
2. penne (pasta)

Further reading

• “penne”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

German

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Verb

penne

1. inflection of pennen:
   1. first-person singular present
   2. first/third-person singular subjunctive I
   3. singular imperative

Italian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpen.ne/
• Rhymes: -enne
• Hyphenation: pén‧ne

Noun

penne f pl

1. plural of penna

Middle English

Etymology 1

Borrowed from Anglo-Norman penne f, from Old French penne f, from Latin penna f, from Proto-Italic *petnā, from Proto-Indo-European *péth₂r̥. Compare feþer.

Alternative forms

• pen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɛn(ə)/

Noun

penne (plural pennes)

2. A pen or other implement for writing.
3. (figuratively) A writer's aptitude or distinguishing features.
4. A quill; the rachis (stem) of a feather.
5. A wing (projection enabling flight) (usually used in the plural)
6. A feather or piece of plumage.
7. (rare) A hollow channel.

Related terms

• penne knyfe
• penner

Descendants

• English: pen
• Scots: pen

References

• “penne, n.”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007, retrieved 2018-04-24.

Etymology 2

From Old English penn, from Proto-Germanic *pennō.

Noun

penne

2. Alternative form of pen

Old French

Etymology

Inherited from Latin penna f.

Noun

penne oblique singular, f (oblique plural pennes, nominative singular penne, nominative plural pennes)

1. feather
2. quill
3. (Insular French)

Descendants

• Middle French: penne f
  • French: penne f
• Anglo-Norman: penne f
  • → Middle English: penne, pen
    • English: pen
    • Scots: pen
• → Welsh: pìn