Jump to content

orastus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

orastaa (to sprout, emerge, dawn) +‎ -us (-ing)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈorɑstus/, [ˈo̞rɑ̝s̠tus̠]
  • Rhymes: -orɑstus
  • Hyphenation(key): oras‧tus

Noun

[edit]

orastus

  1. sprouting
  2. (figuratively) emergence, emerging from something else
  3. (figuratively) dawning, that one begins to be realized

Declension

[edit]
Inflection of orastus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative orastus orastukset
genitive orastuksen orastusten
orastuksien
partitive orastusta orastuksia
illative orastukseen orastuksiin
singular plural
nominative orastus orastukset
accusative nom. orastus orastukset
gen. orastuksen
genitive orastuksen orastusten
orastuksien
partitive orastusta orastuksia
inessive orastuksessa orastuksissa
elative orastuksesta orastuksista
illative orastukseen orastuksiin
adessive orastuksella orastuksilla
ablative orastukselta orastuksilta
allative orastukselle orastuksille
essive orastuksena orastuksina
translative orastukseksi orastuksiksi
abessive orastuksetta orastuksitta
instructive orastuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of orastus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]