Jump to content

omavaltainen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

oma +‎ -valtainen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈomɑˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈo̞mɑ̝ˌʋɑ̝l̪t̪ɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑltɑinen
  • Hyphenation(key): oma‧valtai‧nen

Adjective

[edit]

omavaltainen (comparative omavaltaisempi, superlative omavaltaisin)

  1. arbitrary, headstrong, high-handed, self-willed (acting without consideration of the interests and rights of others and/or the legal limits of one's powers)
    Synonyms: piittaamaton, mielivaltainen, omapäinen, kuriton, laiton

Declension

[edit]
Inflection of omavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omavaltainen omavaltaiset
genitive omavaltaisen omavaltaisten
omavaltaisien
partitive omavaltaista omavaltaisia
illative omavaltaiseen omavaltaisiin
singular plural
nominative omavaltainen omavaltaiset
accusative nom. omavaltainen omavaltaiset
gen. omavaltaisen
genitive omavaltaisen omavaltaisten
omavaltaisien
partitive omavaltaista omavaltaisia
inessive omavaltaisessa omavaltaisissa
elative omavaltaisesta omavaltaisista
illative omavaltaiseen omavaltaisiin
adessive omavaltaisella omavaltaisilla
ablative omavaltaiselta omavaltaisilta
allative omavaltaiselle omavaltaisille
essive omavaltaisena omavaltaisina
translative omavaltaiseksi omavaltaisiksi
abessive omavaltaisetta omavaltaisitta
instructive omavaltaisin
comitative omavaltaisine
Possessive forms of omavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]