omatoimisuus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

omatoiminen +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈomɑˌtoi̯misuːs/, [ˈo̞mɑ̝ˌt̪o̞i̯mis̠uːs̠]
  • Rhymes: -oimisuːs
  • Syllabification(key): o‧ma‧toi‧mi‧suus

Noun

[edit]

omatoimisuus

  1. independence, autonomousness

Declension

[edit]
Inflection of omatoimisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative omatoimisuus omatoimisuudet
genitive omatoimisuuden omatoimisuuksien
partitive omatoimisuutta omatoimisuuksia
illative omatoimisuuteen omatoimisuuksiin
singular plural
nominative omatoimisuus omatoimisuudet
accusative nom. omatoimisuus omatoimisuudet
gen. omatoimisuuden
genitive omatoimisuuden omatoimisuuksien
partitive omatoimisuutta omatoimisuuksia
inessive omatoimisuudessa omatoimisuuksissa
elative omatoimisuudesta omatoimisuuksista
illative omatoimisuuteen omatoimisuuksiin
adessive omatoimisuudella omatoimisuuksilla
ablative omatoimisuudelta omatoimisuuksilta
allative omatoimisuudelle omatoimisuuksille
essive omatoimisuutena omatoimisuuksina
translative omatoimisuudeksi omatoimisuuksiksi
abessive omatoimisuudetta omatoimisuuksitta
instructive omatoimisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of omatoimisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]