Jump to content

omatoiminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

oma +‎ toimi +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈomɑˌtoi̯minen/, [ˈo̞mɑ̝ˌt̪o̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Hyphenation(key): oma‧toimi‧nen

Adjective

[edit]

omatoiminen (comparative omatoimisempi, superlative omatoimisin)

  1. independent, autonomous, that can act on their own

Declension

[edit]
Inflection of omatoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative omatoiminen omatoimiset
genitive omatoimisen omatoimisten
omatoimisien
partitive omatoimista omatoimisia
illative omatoimiseen omatoimisiin
singular plural
nominative omatoiminen omatoimiset
accusative nom. omatoiminen omatoimiset
gen. omatoimisen
genitive omatoimisen omatoimisten
omatoimisien
partitive omatoimista omatoimisia
inessive omatoimisessa omatoimisissa
elative omatoimisesta omatoimisista
illative omatoimiseen omatoimisiin
adessive omatoimisella omatoimisilla
ablative omatoimiselta omatoimisilta
allative omatoimiselle omatoimisille
essive omatoimisena omatoimisina
translative omatoimiseksi omatoimisiksi
abessive omatoimisetta omatoimisitta
instructive omatoimisin
comitative omatoimisine
Possessive forms of omatoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]