olematon

Finnish

Etymology

olla (“to be”) +‎ -maton (negative participle)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈolemɑton/, [ˈo̞le̞ˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): ole‧ma‧ton

Adjective

olematon (comparative olemattomampi, superlative olemattomin)

1. nonexistent, that does not exist

   Antonyms: oleva, olemassaoleva

2. negligible, neglectable, trivial, insignificant

   Synonyms: mitätön, merkityksetön, vähäpätöinen

   Antonyms: huomattava, merkittävä

Declension

Inflection of olematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		olematon	olemattomat
genitive		olemattoman	olemattomien
partitive		olematonta	olemattomia
illative		olemattomaan	olemattomiin
		singular	plural
nominative		olematon	olemattomat
accusative	nom.	olematon	olemattomat
	gen.	olemattoman
genitive		olemattoman	olemattomien olematonten rare
partitive		olematonta	olemattomia
inessive		olemattomassa	olemattomissa
elative		olemattomasta	olemattomista
illative		olemattomaan	olemattomiin
adessive		olemattomalla	olemattomilla
ablative		olemattomalta	olemattomilta
allative		olemattomalle	olemattomille
essive		olemattomana	olemattomina
translative		olemattomaksi	olemattomiksi
abessive		olemattomatta	olemattomitta
instructive		—	olemattomin
comitative		—	olemattomine

Possessive forms of olematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative olemattomani olemattomani accusative nom. olemattomani olemattomani gen. olemattomani genitive olemattomani olemattomieni olematonteni rare partitive olematontani olemattomiani inessive olemattomassani olemattomissani elative olemattomastani olemattomistani illative olemattomaani olemattomiini adessive olemattomallani olemattomillani ablative olemattomaltani olemattomiltani allative olemattomalleni olemattomilleni essive olemattomanani olemattominani translative olemattomakseni olemattomikseni abessive olemattomattani olemattomittani instructive — — comitative — olemattomineni second-person singular possessor singular plural nominative olemattomasi olemattomasi accusative nom. olemattomasi olemattomasi gen. olemattomasi genitive olemattomasi olemattomiesi olematontesi rare partitive olematontasi olemattomiasi inessive olemattomassasi olemattomissasi elative olemattomastasi olemattomistasi illative olemattomaasi olemattomiisi adessive olemattomallasi olemattomillasi ablative olemattomaltasi olemattomiltasi allative olemattomallesi olemattomillesi essive olemattomanasi olemattominasi translative olemattomaksesi olemattomiksesi abessive olemattomattasi olemattomittasi instructive — — comitative — olemattominesi first-person plural possessor singular plural nominative olemattomamme olemattomamme accusative nom. olemattomamme olemattomamme gen. olemattomamme genitive olemattomamme olemattomiemme olematontemme rare partitive olematontamme olemattomiamme inessive olemattomassamme olemattomissamme elative olemattomastamme olemattomistamme illative olemattomaamme olemattomiimme adessive olemattomallamme olemattomillamme ablative olemattomaltamme olemattomiltamme allative olemattomallemme olemattomillemme essive olemattomanamme olemattominamme translative olemattomaksemme olemattomiksemme abessive olemattomattamme olemattomittamme instructive — — comitative — olemattominemme second-person plural possessor singular plural nominative olemattomanne olemattomanne accusative nom. olemattomanne olemattomanne gen. olemattomanne genitive olemattomanne olemattomienne olematontenne rare partitive olematontanne olemattomianne inessive olemattomassanne olemattomissanne elative olemattomastanne olemattomistanne illative olemattomaanne olemattomiinne adessive olemattomallanne olemattomillanne ablative olemattomaltanne olemattomiltanne allative olemattomallenne olemattomillenne essive olemattomananne olemattominanne translative olemattomaksenne olemattomiksenne abessive olemattomattanne olemattomittanne instructive — — comitative — olemattominenne third-person possessor singular plural nominative olemattomansa olemattomansa accusative nom. olemattomansa olemattomansa gen. olemattomansa genitive olemattomansa olemattomiensa olematontensa rare partitive olematontaan olematontansa olemattomiaan olemattomiansa inessive olemattomassaan olemattomassansa olemattomissaan olemattomissansa elative olemattomastaan olemattomastansa olemattomistaan olemattomistansa illative olemattomaansa olemattomiinsa adessive olemattomallaan olemattomallansa olemattomillaan olemattomillansa ablative olemattomaltaan olemattomaltansa olemattomiltaan olemattomiltansa allative olemattomalleen olemattomallensa olemattomilleen olemattomillensa essive olemattomanaan olemattomanansa olemattominaan olemattominansa translative olemattomakseen olemattomaksensa olemattomikseen olemattomiksensa abessive olemattomattaan olemattomattansa olemattomittaan olemattomittansa instructive — — comitative — olemattomineen olemattominensa

Derived terms

• olemattomasti
• olemattomuus

 

Participle

olematon

1. negative participle of olla

Further reading

• “olematon”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03