oivaltaa

Finnish

Etymology

oiva +‎ -altaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈoi̯ʋɑltɑːˣ/, [ˈo̞i̯ʋɑ̝l̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -oiʋɑltɑː
• Hyphenation^(key): oi‧val‧taa

Verb

oivaltaa

1. (transitive) to realise/realize, become aware of, understand, perceive, recognise/recognize

Conjugation

Inflection of oivaltaa (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		oivallan	en oivalla	1st sing.	olen oivaltanut	en ole oivaltanut
2nd sing.		oivallat	et oivalla	2nd sing.	olet oivaltanut	et ole oivaltanut
3rd sing.		oivaltaa	ei oivalla	3rd sing.	on oivaltanut	ei ole oivaltanut
1st plur.		oivallamme	emme oivalla	1st plur.	olemme oivaltaneet	emme ole oivaltaneet
2nd plur.		oivallatte	ette oivalla	2nd plur.	olette oivaltaneet	ette ole oivaltaneet
3rd plur.		oivaltavat	eivät oivalla	3rd plur.	ovat oivaltaneet	eivät ole oivaltaneet
passive		oivalletaan	ei oivalleta	passive	on oivallettu	ei ole oivallettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		oivalsin	en oivaltanut	1st sing.	olin oivaltanut	en ollut oivaltanut
2nd sing.		oivalsit	et oivaltanut	2nd sing.	olit oivaltanut	et ollut oivaltanut
3rd sing.		oivalsi	ei oivaltanut	3rd sing.	oli oivaltanut	ei ollut oivaltanut
1st plur.		oivalsimme	emme oivaltaneet	1st plur.	olimme oivaltaneet	emme olleet oivaltaneet
2nd plur.		oivalsitte	ette oivaltaneet	2nd plur.	olitte oivaltaneet	ette olleet oivaltaneet
3rd plur.		oivalsivat	eivät oivaltaneet	3rd plur.	olivat oivaltaneet	eivät olleet oivaltaneet
passive		oivallettiin	ei oivallettu	passive	oli oivallettu	ei ollut oivallettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		oivaltaisin	en oivaltaisi	1st sing.	olisin oivaltanut	en olisi oivaltanut
2nd sing.		oivaltaisit	et oivaltaisi	2nd sing.	olisit oivaltanut	et olisi oivaltanut
3rd sing.		oivaltaisi	ei oivaltaisi	3rd sing.	olisi oivaltanut	ei olisi oivaltanut
1st plur.		oivaltaisimme	emme oivaltaisi	1st plur.	olisimme oivaltaneet	emme olisi oivaltaneet
2nd plur.		oivaltaisitte	ette oivaltaisi	2nd plur.	olisitte oivaltaneet	ette olisi oivaltaneet
3rd plur.		oivaltaisivat	eivät oivaltaisi	3rd plur.	olisivat oivaltaneet	eivät olisi oivaltaneet
passive		oivallettaisiin	ei oivallettaisi	passive	olisi oivallettu	ei olisi oivallettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		oivalla	älä oivalla	2nd sing.	—	—
3rd sing.		oivaltakoon	älköön oivaltako	3rd sing.	olkoon oivaltanut	älköön olko oivaltanut
1st plur.		oivaltakaamme	älkäämme oivaltako	1st plur.	—	—
2nd plur.		oivaltakaa	älkää oivaltako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		oivaltakoot	älkööt oivaltako	3rd plur.	olkoot oivaltaneet	älkööt olko oivaltaneet
passive		oivallettakoon	älköön oivallettako	passive	olkoon oivallettu	älköön olko oivallettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		oivaltanen	en oivaltane	1st sing.	lienen oivaltanut	en liene oivaltanut
2nd sing.		oivaltanet	et oivaltane	2nd sing.	lienet oivaltanut	et liene oivaltanut
3rd sing.		oivaltanee	ei oivaltane	3rd sing.	lienee oivaltanut	ei liene oivaltanut
1st plur.		oivaltanemme	emme oivaltane	1st plur.	lienemme oivaltaneet	emme liene oivaltaneet
2nd plur.		oivaltanette	ette oivaltane	2nd plur.	lienette oivaltaneet	ette liene oivaltaneet
3rd plur.		oivaltanevat	eivät oivaltane	3rd plur.	lienevät oivaltaneet	eivät liene oivaltaneet
passive		oivallettaneen	ei oivallettane	passive	lienee oivallettu	ei liene oivallettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		oivaltaa		present	oivaltava	oivallettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st oivaltaakseni oivaltaaksemme 2nd oivaltaaksesi oivaltaaksenne 3rd oivaltaakseen oivaltaaksensa		past	oivaltanut	oivallettu
2nd	inessive2	oivaltaessa	oivallettaessa	agent4	oivaltama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st oivaltaessani oivaltaessamme 2nd oivaltaessasi oivaltaessanne 3rd oivaltaessaan oivaltaessansa		negative	oivaltamaton
	instructive	oivaltaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form oivaltaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	oivaltamassa	—
	elative	oivaltamasta	—
	illative	oivaltamaan	—
	adessive	oivaltamalla	—
	abessive	oivaltamatta	—
	instructive	oivaltaman	oivallettaman
4th3	verbal noun	oivaltaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st oivaltamaisillani oivaltamaisillamme 2nd oivaltamaisillasi oivaltamaisillanne 3rd oivaltamaisillaan oivaltamaisillansa

Derived terms

nouns

• oivallus
• oivaltaminen

 

Further reading

• “oivaltaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03