nurkkaaminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

nurkata +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnurkːɑːminen/, [ˈnurkːɑ̝ːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): nurk‧kaa‧mi‧nen

Noun

[edit]

nurkkaaminen

  1. verbal noun of nurkata
    1. cornering, cornering the market

Declension

[edit]
Inflection of nurkkaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative nurkkaaminen nurkkaamiset
genitive nurkkaamisen nurkkaamisten
nurkkaamisien
partitive nurkkaamista nurkkaamisia
illative nurkkaamiseen nurkkaamisiin
singular plural
nominative nurkkaaminen nurkkaamiset
accusative nom. nurkkaaminen nurkkaamiset
gen. nurkkaamisen
genitive nurkkaamisen nurkkaamisten
nurkkaamisien
partitive nurkkaamista nurkkaamisia
inessive nurkkaamisessa nurkkaamisissa
elative nurkkaamisesta nurkkaamisista
illative nurkkaamiseen nurkkaamisiin
adessive nurkkaamisella nurkkaamisilla
ablative nurkkaamiselta nurkkaamisilta
allative nurkkaamiselle nurkkaamisille
essive nurkkaamisena nurkkaamisina
translative nurkkaamiseksi nurkkaamisiksi
abessive nurkkaamisetta nurkkaamisitta
instructive nurkkaamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of nurkkaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]