naamio
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]naama + -io. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]naamio
Declension
[edit]Inflection of naamio (Kotus type 3/valtio, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | naamio | naamiot | |
genitive | naamion | naamioiden naamioitten | |
partitive | naamiota | naamioita | |
illative | naamioon | naamioihin | |
singular | plural | ||
nominative | naamio | naamiot | |
accusative | nom. | naamio | naamiot |
gen. | naamion | ||
genitive | naamion | naamioiden naamioitten | |
partitive | naamiota | naamioita | |
inessive | naamiossa | naamioissa | |
elative | naamiosta | naamioista | |
illative | naamioon | naamioihin | |
adessive | naamiolla | naamioilla | |
ablative | naamiolta | naamioilta | |
allative | naamiolle | naamioille | |
essive | naamiona | naamioina | |
translative | naamioksi | naamioiksi | |
abessive | naamiotta | naamioitta | |
instructive | — | naamioin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]compounds
Related terms
[edit]Further reading
[edit]- “naamio”, in Kielitoimiston sanakirja[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03