Jump to content

mykkä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *mükkä, from Proto-Finno-Permic *mükkä. Ultimately possibly borrowed from Proto-Indo-European *muH-ko-, compare Sanskrit मूक (muka, mute).[1]

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

mykkä (comparative mykempi, superlative mykin)

  1. mute

Declension

[edit]
Inflection of mykkä (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative mykkä mykät
genitive mykän mykkien
partitive mykkää mykkiä
illative mykkään mykkiin
singular plural
nominative mykkä mykät
accusative nom. mykkä mykät
gen. mykän
genitive mykän mykkien
mykkäin rare
partitive mykkää mykkiä
inessive mykässä mykissä
elative mykästä mykistä
illative mykkään mykkiin
adessive mykällä mykillä
ablative mykältä mykiltä
allative mykälle mykille
essive mykkänä mykkinä
translative mykäksi mykiksi
abessive mykättä mykittä
instructive mykin
comitative mykkine
Possessive forms of mykkä (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative mykkäni mykkäni
accusative nom. mykkäni mykkäni
gen. mykkäni
genitive mykkäni mykkieni
mykkäini rare
partitive mykkääni mykkiäni
inessive mykässäni mykissäni
elative mykästäni mykistäni
illative mykkääni mykkiini
adessive mykälläni mykilläni
ablative mykältäni mykiltäni
allative mykälleni mykilleni
essive mykkänäni mykkinäni
translative mykäkseni mykikseni
abessive mykättäni mykittäni
instructive
comitative mykkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative mykkäsi mykkäsi
accusative nom. mykkäsi mykkäsi
gen. mykkäsi
genitive mykkäsi mykkiesi
mykkäisi rare
partitive mykkääsi mykkiäsi
inessive mykässäsi mykissäsi
elative mykästäsi mykistäsi
illative mykkääsi mykkiisi
adessive mykälläsi mykilläsi
ablative mykältäsi mykiltäsi
allative mykällesi mykillesi
essive mykkänäsi mykkinäsi
translative mykäksesi mykiksesi
abessive mykättäsi mykittäsi
instructive
comitative mykkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative mykkämme mykkämme
accusative nom. mykkämme mykkämme
gen. mykkämme
genitive mykkämme mykkiemme
mykkäimme rare
partitive mykkäämme mykkiämme
inessive mykässämme mykissämme
elative mykästämme mykistämme
illative mykkäämme mykkiimme
adessive mykällämme mykillämme
ablative mykältämme mykiltämme
allative mykällemme mykillemme
essive mykkänämme mykkinämme
translative mykäksemme mykiksemme
abessive mykättämme mykittämme
instructive
comitative mykkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative mykkänne mykkänne
accusative nom. mykkänne mykkänne
gen. mykkänne
genitive mykkänne mykkienne
mykkäinne rare
partitive mykkäänne mykkiänne
inessive mykässänne mykissänne
elative mykästänne mykistänne
illative mykkäänne mykkiinne
adessive mykällänne mykillänne
ablative mykältänne mykiltänne
allative mykällenne mykillenne
essive mykkänänne mykkinänne
translative mykäksenne mykiksenne
abessive mykättänne mykittänne
instructive
comitative mykkinenne

Derived terms

[edit]

References

[edit]

Further reading

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *mükkä. Cognates include Finnish mykkä.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

mykkä

  1. mute (person who can't speak)

Adjective

[edit]

mykkä (comparative mykemp)

  1. mute (not being able to speak)

Declension

[edit]
Declension of mykkä (type 3/koira, kk-k gradation)
singular plural
nominative mykkä mykät
genitive mykän mykkiin
partitive mykkää mykkiä
illative mykkää mykkii
inessive mykäs mykis
elative mykäst mykist
allative mykälle mykille
adessive mykäl mykil
ablative mykält mykilt
translative mykäks mykiks
essive mykkännä, mykkään mykkinnä, mykkiin
exessive1) mykkänt mykkint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 323